Viime kuukausina on uutisoitu [1, 2] miten Yhdysvaltain osavaltio heikentää alle 18-vuotiaiden kansalaistensa oikeuksia sosiaalisen median haitallisiin vaikutuksiin vedoten. Lasten suojelun nimissä uudet lait muun muassa sallivat huoltajille täyden pääsyn huollettaviensa sometileille ja yksityisviesteihin. Myös täällä Suomessa jotkut asiantuntijat ovat kommentoineet näiden uusien lakien olevan “oikeasuuntaisia” [3]. Mediakasvatuksen asiantuntijana, suomalaisnuorten sosiaalisen median käyttöä tuntevana mediatutkijana ja lasten ja nuorten oikeuksia puolustavana olen eri mieltä.
Uutisointia ja sen herättämää kommentointia lukiessani olen huomannut, että näitä uusia lakeja kehystetään sosiaalista mediaa rajoittavina. On hämmentävää, miten keskusteluista unohtuu, keitä ja mitä nämä uudet lait itse asiassa rajoittavat: alaikäisiä ja heidän perusoikeuksiaan.
Viimeaikaisten oikeuskäsittelyiden valossa on tullut selväksi, että somejättien toimintaa on vaikeaa rajoittaa. Esimerkiksi Yhdysvaltain korkein oikeus linjasi, että somejätit eivät ole vastuussa algoritmisista sisältösuostuksista [4]. Korkeimman oikeuden päätöksen mukaan sosiaalisen median yhtiöt eivät siis ole oikeudellisessa vastuussa niiden alustoilla julkaistuista sisällöistä. Kun somejättejä ei voida saattaa oikeudelliseen vastuuseen lasten ja nuorten kehitykselle mahdollisesti haitallisista sisällöistä, meidän täytyy ottaa käyttöön toisia keinoja lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseksi digitaalisissa ympäristöissä. Lasten ja nuorten oikeuksien kaventaminen ei kuitenkaan ole tie, joka sivistysvaltiossa tulisi valita. Suomen perustuslain mukaan myös lapsella on oikeus viestintäsalaisuuteen.
Mitä some nuorelle merkitsee?
Somen mahdollisilla riskivaikutuksilla pelottelu ja kansalaisoikeuksia polkevat valtiolliset lait ovat huonoa pedagogiikkaa ja politiikkaa. Ne eivät edistä sitä mitä tavoitellaan, eli alaikäisten hyvinvointia ja turvallisuutta. Kun tunnepitoinen julkinen puhe ja valtamedian uutisotsikot esimerkiksi somesta keskittyvät ainoastaan haittoihin ja vaaroihin, ei nuori välttämättä pyydä aikuiselta apua silloinkaan, jos on nähnyt tai kokenut jotain epämiellyttävää tai laitonta netissä.
Tiedätkö sinä, mikä Suomessa asuvia lapsia ja nuoria tänä päivänä huolettaa? Tutkimusten [5, 6, 7] mukaan lasten ja nuorten turvallisuuden tunnetta ovat murentaneet Suomessa viime vuosina erityisesti ilmastokriisi, koronapandemia sekä Ukrainan sota. Nuoret itse ovat nostaneet esille huoltaan vertaisten välisestä väkivallasta ja kiusaamisesta sekä toiveitaan mielenterveyden tukemisesta [8, 9]. Some on osa alaikäisen elinpiiriä, mutta ei suinkaan ainoa asenteiden, vaikutteiden ja maailmankuvan lähde.
Kasvattajien tulisi olla tietoisia, mitä some merkitsee tässä ajassa kasvavalle lapselle ja nuorelle. Onko some ajanvietettä, harrastuspaikka, kaverimesta, oppimisalusta, vertaistukea, ahdistuksen lähde, jotakin muuta vai kaikkea tätä? Tutkimusten mukaan [10] erityisesti koronapandemiaan liittyneet kokoontumisrajoitukset vähensivät nuorten kasvokkaisia kohtaamisia kavereiden kanssa merkittävästi. Pandemia-aikana juuri some piti nuoret kiinni kavereissaan ja elinpiirinsä kuulumisissa. Lisäksi joukossamme on nuoria, joiden merkittävät sosiaaliset verkostot ovat netin eri alustoilla, koska omalta kotipaikkakunnalta ei kenties löydy samanhenkistä seuraa [11]. Kun tiedämme, mitä some kullekin nuorelle merkitsee, vältämme nuorten ohipuhumista ja monipuolistamme julkista keskustelua nuorten omiin mediakokemuksiin liittyvillä luonnehdinnoilla.
Oikeuksien kunnioittaminen kasvatuksen ytimeen
Välineet lasten ja nuorten turvallisuuden parantamiseen arjessa, digitaaliset ympäristöt mukaan lukien, luodaan lapsen välittömässä kasvuympäristössä. Euroopanlaajuinen tietosuoja-asetus voi hillitä median mahdollisia riskivaikutuksia vain tiettyyn pisteeseen asti. Euroopanlaajuisessa EU Kids Online II -tutkimuksessa [12] havaittiin kiistatta se, että kaikkein heikoimmassa asemassa olevat lapset ja nuoret, siis ne, joilla oman vaikutusvaltansa ulkopuolella olevista tekijöistä johtuen ei ole samoja mahdollisuuksia kuin muilla alaikäisillä ja joilla tästä syystä on riski joutua eriarvoiseen asemaan, ovat alttiimpia median mahdollisille riskeille. EU Kids Online II -tutkimuksessa tunnistettiin, että esimerkiksi elinpiirissään äärimmäistä köyhyyttä, perheen sisäisiä mielenterveys- ja päihdeongelmia, yksinäisyyttä ja syrjäytyneisyyttä kokevat alaikäiset ovat muita alaikäisiä altiimpia median mahdollisille haittavaikutuksille. Somen mahdollisista riskeistä puhuessamme meidän tulisi siis olla tietoisia, että riskit koskettavat joitakin nuoria enemmän kuin toisia. Näin ollen olisi järkevää asettaa resursseja juuri sinne, missä niillä on todellinen tarve.
Elämän riemut ja riesat ovat läsnä myös digitaalisissa ympäristöissä. Oiva pohja mediataidoille ja vastalääke median mahdollisille riskitekijöille rakennetaan myönteisten ja turvallisten ihmissuhteiden, ei kansalaisoikeuksia rajoittavien lakien kautta. Nuoren itsenäiseen netinkäyttöön liittyvät riskit ovat suhteellisen hyvin hallittavissa keskustelemalla ja kasvattamalla nuori mahdollisimman vastuullisia valintoja tekeväksi ja toisten oikeuksia kunnioittavaksi mediakansalaiseksi. Kun jo varhaisessa vaiheessa luodaan edellytykset avoimelle keskustelulle, mahdollisten vaikeaksi koettujen asioiden tai kielteisten kokemusten ja tapahtumien puheeksi ottaminen helpottuu.
YK:n lapsen oikeuksien yleissopimus on maailman laajimmin ratifioitu eli voimaansaatettu ihmisoikeussopimus, joka koskee jokaista alle 18-vuotiasta henkilöä. Nämä oikeudet on huomioitava täysimääräisesti myös verkkoympäristössä. YK:n lapsen oikeuksien sopimuksen täytäntöönpanoa valvovan lapsen oikeuksien komitea kehottaa antamaan lapsille ja nuorille iän mukaista tietoa verkkoturvallisuudesta, jotta lapset kykenisivät hallitsemaan verkkoympäristöön liittyviä riskejä ja tietäisivät, miten toimia mahdollisissa pulmatilanteissa ja mistä saa tarvittaessa apua. Suojelunäkökulman lisäksi komitea toteaa digitaalisen median tarjoavan lapsille paljon mahdollisuuksia omien oikeuksiensa toteuttamiseen ja kehottaa takaamaan lapsille yhdenvertaiset mahdollisuudet palveluiden ja tekniikan käyttöön.
Lasten ja nuorten oikeudet eivät siis ole pelkästään suojelutoimenpiteitä, vaan myös osallistumisoikeuksia tukevia toimia kaikilla elämän osa-alueilla, myös verkossa, alaikäisen kehityksen ja kehittyvien valmiuksiensa mukaisesti. Vahva ja monipuolinen medialukutaito on kansalaisoikeus, joka antaa monenlaisia valmiuksia mediayhteiskunnassa toimimiseksi. Median mahdollisten riskien hallitsemisen lisäksi mediataidot olennaisesti lisäävät mahdollisuuksia yhteiskunnalliseen osallisuuteen, kasvattavat valmiuksia yhä tietoisempien valintojen tekemiseen ja edistävät keinoja ymmärtää ja tulkita ympäröivää mediakulttuuria. Sen sijaan, että kritiikittömästi kannattaisimme alaikäisten oikeuksia kaventavia horisontaalisia rajoitustoimenpiteitä, meidän tulisi ennemminkin kysyä lähipiirimme nuorelta, mitä sulle kuuluu ja kerrothan, jos voin jotenkin olla sulle avuksi.
