Verkkoa sanotaan matalan kynnyksen mediaksi, jossa jokaisella on mahdollisuus osallistua vaikuttamistyöhön. Verkossa rakennetaan yhteisöllisyyttä samoin kuin kasvokkain tavatessa, mutta verkossa kohtaavat myös ne ihmisryhmät, joita harvemmin näkee tapahtumissa järjestäjinä, aktiiveina tai kävijöinä.
Yksi näistä ryhmistä on vammaiset henkilöt. Joskus kynnys osallistua tapahtumiin voi olla kirjaimellisesti liian korkea, jos alla on esimerkiksi kahden jalan sijasta neljä pyörää. Verkko tarjoaa tällöin mahdollisuuden olla mukana vaikuttamistoiminnassa ilman fyysisten rajoitteiden tuomia esteitä. Esimerkiksi näkövammaisille läheskään kaikki verkkosivut eivät ole esteettömiä, mutta tässä tekstissä keskityn erityisesti liikuntarajoitteisen kohtaamiin haasteisiin vaikuttamistyössä. Tämä näkökulma on itselleni luontevin, olenhan itse elänyt koko elämäni pyörätuolista käsin.
Verkko säästää liikuntavammaiselta henkilöltä vammaisuudesta johtuvan ylimääräisen selvittämisen ja järjestelyn vaivan. Kiinnostus asiaan riittää ja verkossa vammainen aktiivi on täten samassa asemassa vammattomiin verrattuna. Verkossa tapahtuvaan vaikuttamistoimintaan osallistuakseen ei välttämättä tarvitse avustajatunteja, taksikyytejä tai esteetöntä kokouspaikkaa. Jos ei halua lähteä tapahtumiin vaikuttamaan kasvokkain, voi helposti toimia myös osana viestintäporukkaa, joka hoitaa esimerkiksi sosiaalisen median kanavien päivittämistä.
Verkko on paikka, jossa liikuntavammainen ei tunne olevansa riippuvainen toisten ihmisten hyväntahtoisuudesta tai esteettömyysnäkemyksistä. Verkon kautta tapahtuva vaikuttaminen ei ole myöskään sidottuna paikkaan eikä usein aikaan, ja alkuun pääsee tietokoneella, jossa on internetyhteys.
On tärkeää ottaa vammainenkin mukaan porukkaan, tekemistä löytyy varmasti jokaiselle. Luultavasti häneltä löytyy ainutlaatuista lisänäkemystä moneen asiaan, koska on joutunut olosuhteiden pakosta ajattelemaan asioita hieman erilaisesta näkökulmasta. Jos tämä voimavara jätetään käyttämättä, sinänsä hyvää tarkoittavat ihmiset syyllistyvät samanlaisiin ennakkoluuloihin, joita vastaan monet vaikuttajat pyrkivät taistelemaan. Ihmisiin vaikutetaan ensisijaisesti omilla teoilla ja esimerkkien näyttämisellä.
Verkko helpottaa paitsi erilaisten rajoitteiden kanssa elävien aktiivien työtä, sieltä voidaan tavoittaa myös ne, jotka jättävät tapahtumiin tulematta. Vammaisen kohdalla syyt voivat olla samoja kuin muiden ihmisten: ei ole kyytiä tai ei ole kaveriporukkaa, jonka kanssa olisi kiva lähteä. Myös ujous tai erilaiset sosiaalisten tilanteiden pelot voivat estää lähtemästä tapahtumiin. Vaikuttamistyön on tämän takia oltava kaikkialla siellä missä sen kohderyhmäkin: viestin on oltava helposti saatavilla. Osallisuus kuuluu kaikille yhdenvertaisesti, rajoitteista riippumatta.
Kohtaamiset verkossa voivat antaa alkusysäyksen myös kasvokkain tapahtuvaan toimintaan. Verkossa tutuksi tulleen mukavan porukan kanssa saattaa haluta lähteä myös ”kenttätöihin”, ylimääräisestä vaivasta huolimatta. Samalla tavalla verkossa kohdatut ihmiset voivat innostua lähtemään tapahtumiin kuulemaan asiasta lisää.
Vaikuttajan ja vaikuttamisen kohteen ensimmäisen kohtaamisen on oltava vaivaton, jotta kipinä omaan aktivoitumiseen syttyy. Sen toteutumiseksi eri järjestöjen ja muiden yhteisöjen vaikuttajien täytyy tuntea kohderyhmänsä. Heillä täytyy olla keinoja erilaisiin kohtaamisiin ja uskallusta mennä kohderyhmänsä luo sen sijaan, että odottaisivat passiivisesti kohderyhmän tulevan heidän luokseen.
Lopuksi on hyvä muistaa, että liikuntavammaisuus ei tarkoita elämistä pelkän netin varassa. Verkko on hyvä apuväline ja kommunikointikeino, mutta vammaiselle on yhtä tärkeää kohdata ihmisiä kasvokkain kuin vammattomillekin ihmisille. Netissä voi kuitenkin solmia verkostoja, jolloin kynnys toimia verkon ulkopuolella madaltuu. Jos kynnykset ovat liian korkeita, turvallinen yhteisö nostaa niistä yli. Vammainen voi olla mukana vaikuttamistoiminnassa kaikin mahdollisin tavoin – verkkovaikuttaminen on hyvä alku.
