Olin alkusyksystä mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa Tyttöjen päivän somekampanjaa. Se oli taatusti hauskimpia työtehtäviäni tähän saakka. Setlementtiliiton sukupuolisensitiivisen nuorisotyön MeKaikki! -hanke toivoi pienimuotoista somessa näkyvää tempausta, joka liittyisi kansainväliseen Tyttöjen päivään 11.10. ja tekisi näkyväksi suomalaista tyttötyötä. Paitsi hauska, toimeksianto oli tietenkin myös haastava. Tässä kirjoituksessa käyn läpi joitakin luovuutta ja ongelmanratkaisukykyä vaatineita erityisnuorisotyön näkökulmia.
Rajoittamattoman tyttökuvan rajattu kampanja
Oli lähdettävä siitä, että resurssit ovat tiukat niin MeKaikki! -hankkeella kuin tyttötyön verkostollakin. Tyttöjen Talot ja Tuvat ovat todella kiireisiä pelkästään perustyössään, ja millekään ylimääräiselle jää harvoin aikaa. Tiesimme kuitenkin, että useammat verkoston toimijat järjestävät tytöilleen 11.10. jonkinlaisen tapahtuman, jonka yhteydessä pieni someaktiviteetti onnistuisi. Kampanjasuunnittelijoiden tehtävä oli tehdä selvää muista esteistä.
Minusta kaikkein haastavinta oli määritellä rajoja kampanjalle, jonka tarkoituksena oli edistää rajoittamatonta tyttökuvaa. Ainoa tapa tehdä se mielekkäästi oli tehdä se yhdessä tyttöjen ja tyttötyöntekijöiden kanssa. Keskustelimme Tyttöjen Talojen ja Tupien kanssa, ja järjestimme tytöille Tampereen Tyttöjen Talolla pienen ennakkotapahtuman, jossa testasimme ideaa ja keskustelimme kampanjasta sekä sen symboleista.
Tasa-arvo, esteettömyys ja pienet nyanssit
Setlementtien tyttötyö on sukupuolisensitiivistä ja monikulttuurista erityisnuorisotyötä. Asiakkaiden ikähaarukka on jopa 6–29. Kampanjasuunnittelijalle se tarkoittaa aika paljon asioita, jotka on otettava huomioon. Tässä joitakin eniten puhututtaneita.
- Tyttöjen Talojen ja Tupien asiakkaista suuri osa on maahanmuuttajataustaisia. Päätimme heti aluksi, että kieliasia on tärkeä. Kampanja, joka rakentuisi vahvasti suomen kielen varaan, olisi tälle kohderyhmälle epäonnistunut. Sosiaalisessa mediassa kun oltiin, syntyi idea emojien hyödyntämisestä universaalina kielenä, joka on laajasti käytössä eri viestimissä.
- Emojien valintaa tuki myös tyttötyöntekijöiden kertomukset niiden soveltamisesta esimerkiksi eri neuropsykiatristen erityisvaikeuksien kanssa. Emojit voivat olla hyvinkin ilmaisuvoimaisia symboleita, mutta ovat ehkä perinteisiä “tunnekortteja” viehättävämpiä ja sitä paitsi ennestään somessa esiintyviä elementtejä. Laaja kirjo mahdollistaa myös esimerkiksi erilaisten kulttuurien ja seksuaalisten suuntautumisten huomioinnin alleviivaamatta.
- Emme halunneet tehdä oletuksia nuorten somevalmiuksista. Kampanja suunniteltiin niin, ettei tytöillä tarvinnut olla omaa Instagram-tiliä tai siihen soveltuvaa laitetta osallistuakseen. Nämä ovat pieniä, kenties jopa marginaalisia nyansseja, mutta vaikuttavat yhtä kaikki siihen, miten esteetön ja tasa-arvoinen lopputulos on.
- Some on ennen kaikkea visuaalinen media. Stereotyyppisessä keskustelussa tytöt näyttäytyvät usein selfieitä napsivina poseeraajina, jotka viihtyvät somessa omalla naamallaan. Klisee ei monenkaan kohdalla ole totta. Lisäksi kohderyhmän ikä ja nuorisotyön luonne vaativat erityissensitiivisyyttä kuvauslupien ja -käytäntöjen suhteen. Halusimme, että myös ujommat, somessa esilläoloa vierastavat tytöt voivat osallistua kampanjaan.
Näihin raameihin syntyi #tunnetyttö, Instagramissa ja Facebookissa näkynyt kampanja, jossa tytöt jakoivat kokemuksiaan tyttöydestä ja tyttöjen yhdessäolosta emojien avulla. Tapahtumapaikalla käytössä oli fyysiset emojikortit, etäosallistujilla sovellusten tarjoamat emojit. Voit katsella käytännön toteutusta osoitteissa http://instagram.com/tyttojenpaiva sekä http://facebook.com/tyttojenpaiva. Aika huikeita kuvauksia Tyttöjen Talojen ja Tupien tunnelmista näimme!
Tärkein tulos tyttöjen kokemukset
Kampanjapäivä oli hieno, ja opetti kokeneelle nuorisotyöntekijällekin paljon tyttöjen sometustavoista ja tyttötyön tärkeydestä. Suuren yleisön juttua kampanjasta ei tullut; Tyttöjen päivän muut kampanjat, kuten Plan Suomen lapsiäitiyttä vastustava #tyttöjenpuolesta saivat suurella volyymillaan luonnollisesti enemmän mediahuomiota. Itse asiaa se ei haitannut. Onnistuneen kohdennuksen ansiosta seuraajia, tykkäyksiä, jakoja ja hyviä kysymyksiä tuli juuri sopivasti.
Tärkeintä oli tietenkin, että itse tytöillä oli hauskaa tehtävän kanssa. Viraalia on vaikeaa synnyttää väkisin, mutta olen taipuvainen uskomaan, ettei innostavimpien ideoiden tarvitse aina olla uusia ja mullistavia. Joskus suunnittelun lähtökohdaksi voi ihan hyvin ottaa yhden kysymyksen: millaiseen sometempaukseen itse haluaisin osallistua?
