Aloitin työni nuorisotyön parissa vasta elokuun 2019 alussa. Sitä ennen en ollut edes kuullut SomeCampista. Nyt sitten pääsin suoraan osallistumaan ensimmäistä kertaa ikinä järjestettyyn kansainväliseen SomeCamp EU:hun. Tunnustetaan, että ennen reissua oli jännitystä mukavasti mahassa. Olo oli kuin pikkulapsella, joka oli saanut aikaisen joululahjan. Ennen lähtöä minut ohjeistettiin nauttimaan reissusta ja osittain varoiteltiin, että tulisin takaisin ajatukset täynnä ideoita.
Reissu alkoi melkoisella keinutuksella Helsinki–Tallinna -laivalla. Perille päästyä mentiin suoraan tapahtumapaikalle, jossa suurin osa osallistujista olikin jo paikan päällä. Meitähän oli kaiken kaikkiaan vähän yli 10 maasta ja yhteensä 45 osallistujaa sekä tapahtuman organisoijat. En juuri tuntenut ketään ennestään, osan nimeltä vain. Onneksi meille oli varattuna ohjelmasta aikaa tutustua toisiimme ja kehittää mahdollisia yhteistyökuvioita, koska varsinaista vapaa-aikaa ei meillä tiiviin ohjelman takia paljoa ollut.
SomeCamp EU:n ohjelmaan kuului puheita ja totta kai myös työpajoja, joista pääsi kahteen osallistumaan. Ensimmäiseksi osallistuin ”Learning from videogames” -työpajaan, vaikka aihe olikin jo minulle ennestään tuttu. Toivoin kuitenkin saavani teemaan liittyen uusia näkökulmia ja ajatuksia. Toisena työpajana oli ”Digital life skills”. Pidin aihetta tärkeänä, koska digitaalisuus on nykyään niin vahvasti päivittäisissä toiminnoissamme mukana. Kummankin työpajan plussina oli niiden toiminnallisuus ja vuorovaikutteisuus. Vaikka suurempaa uutta tietoa en työpajoista saanut, niin sain kuitenkin niitä pieniä hiljaisia, mutta niin tärkeitä vinkkejä ja näkökulmia aiheisiin liittyen.
Videopeleihin painottuvassa työpajassa pääsimme itse pelaamaan muutamia pelejä ja pohtimaan, mitä ne meille opettivat. Ihmisenhän on sanottu oppivan parhaiten leikin kautta ja tässä kohtaa sen voi sanoa pitävän osin paikkansakin. Digitaalisia elämäntaitoja tuli puolestaan pohdittua interaktiivisten valintojen kautta. Eri mielipiteiden tai väittämien kautta tuli pohdittua omia ajatuksia ja käyttäytymisiä. Samalla pääsi kuulemaan toisten näkemyksiä ja perusteita, jotka haastoivat omia ajatuksia. Tällainen keskustelu ja havahtuminen digitaalisten elämäntaitojen ja hyvinvoinnin suhteen on tärkeää, kun elämme yhä kasvavassa digitaalisessa maailmassa.
Olen lapsesta lähtien tykännyt väkerrellä ja väsätä kaikenlaista pientä ja suurta. Lapsena ehdottomat suosikkini olivat Legot. Pääsimme päivän päätteeksi tutustumaan Tallinnan Vivistop:iin (vivita.ee / https://vivita.co ), joka tarjoaa oppimisympäristön kaikille lapsille. Se on niin sanottu värkkäilypaja, jonne lapset voivat tulla testaamaan ja toteuttamaan omia ideoitansa. Siellä ei ole opettajia, vaan niin sanottuja ohjaajia, jotka tukevat ideoiden toteuttamisessa. Lapset ovat itse omien kokeilujensa pääohjaajia. Vivistop sai myös omat värkkäilyintoni heräämään. Voin vain kuvitella, kuinka lasten päässä alkaa erilaiset ideat pyöriä, kun näkevät paikan tarjonnan. Olihan hyllyt ja seinät täynnä erilaisia työkaluja ja tarvikkeita puu, metalli, maalaus ja vaikka mihin värkkäilyyn. Paikka tarjosi myös laserleikkaus- ja 3D-tulostus -mahdollisuudet. Kunpa tällaisen vastaavanlaisen värkkäilypajan saisi meillekin rakennettua. Se tarjoaisi niin maker kuin muulle vastaavalle toiminnalle itsensä toteuttamispaikan nuorille ja miksei myös aikuisillekin. Värkkäilypajan avulla pystyttäisiin myös paremmin ymmärtämään teknologista ja digitaalista maailmaamme. Ymmärryksen kautta, miten asiat toimivat, voisimme saada tehtyä maailmastamme myös ehkä mieleisempää sekä tuntemaan, että meillä on siihen edelleen kontrolli.
SomeCamp EU:n toinen päivä oli varattu pääpainotteisesti innovointiin Verken kehittämän Innoboksin avulla. Innoboksi on niin sanottu työkalupakki, jota voidaan hyödyntää monipuolisesti erilaisissa suunnittelu- ja kehittämishommissa. Ennen varsinaisen tehtävän alkua, irroteltiin ajatuksiamme omilta mukavuusasteilta ryhmäharjoitteilla: mitä voisi saada aikaiseksi yhdistämällä ruohonleikkurin ja ilmapatjan sekä mihin kaikkeen taipuu iPad, jonka näyttö on rikki. Tämän jälkeen päästiin varsinaiseen tehtävään eli tarttumaan johonkin haasteelliseen asiaan, jota nuorten parissa kohdataan. Ongelmia ja haasteita pohdittaessa tuli esille maiden ja kulttuurien erilaisuudet, mutta paljon oli myös yhteisiä haasteita. Jokainen ryhmä lähti ratkomaan yhtä haastetta ja kehittämään sitä parempaan suuntaan. Valitettavasti emme päässeet työskentelemään fyysisen Innoboksin kanssa. Onneksi se on tullut jo tilattua organisaatioomme, joten toivottavasti ensi vuoden alussa siihen pääsee fyysisesti tutustumaan.
SomeCampilla annettu innovointitehtävä vaati nopeaa suunnittelua ja pohdintaa. Olihan meillä edessä vielä väli-pitch, eli niin sanottu 90 sekunnin hissipuhe, jossa esittelimme konseptiamme. Päivän päätteeksi oli vielä lopullisen konseptimme esittäminen muille ryhmille. Päivän anti oli hyvä ja tiimimme sai napakassa ajassa hyvän paketin aikaiseksi. Innoboksin periaate ja sen toimintatavat tulivat myös esille. Tosin tähän saattoi omalta osaltani vaikuttaa, että Innoboksin työskentelytavat ja menetelmät toivat mieleeni palvelumuotoilun, jota olen työkseni tehnyt. Tämän takia Innoboksin käyttäminen ja sen menetelmien kanssa toimiminen ei tuottanut minulle ongelmia. Myös pitch-puheen pito oli minulle ennestään tuttua pelialalta, jossa olen myös toiminut aiemmin. Pitchin eli hissipuheiden pitoa voisi muutenkin hyödyntää monipuolisemmin, koska se on hyvä muun muassa työpaikan haussa, jossa pitää itseään ja osaamistaan markkinoida.
SomeCamp EU:n tapahtumaan kuului myös Viron nuorisotyökeskuksen 20-vuotisjuhlatilaisuus. Ohjelma osasi yllättää meidät osallistujat erilaisilla retropeleillä turnajaisineen ja silent discolla (äänetön disco). Illan ohjelma vahvisti minulle yhteisöllisyyden merkityksen. Vaikka kaikki eivät olleet peli-ihmisiä, pelejä pelattiin ja ne toimivat keskustelun herättelijöinä. Silent disco veti porukkaa ja yhteistanssit sujuivat, vaikka ei edes oltu samalla musiikkikanavalla. Illan aikana tulikin tutustuttua niin uusiin ihmisiin kuin näkökulmiin nuorisotyössä.
SomeCamp EU rikastutti omaa elämääni ja työtäni. Tällaiset tapahtumat ovatkin mielestäni erittäin tärkeitä ja rikastuttavia. Niissä saa valtavasti uusia kontakteja, kuulee eri toimien haasteista, auttaa ajattelemaan asioita eri näkökulmista, luo uusia ideoita… Toki tämä kaikki vaatii itseltäkin aktiivisuutta ja jaksamista, koska tällaiset tapahtumat ovat hyvin intensiivisiä. Minulle sanottiin, että tulisin palaamaan reissusta pää pyörällä ideoista ja niin tulinkin, eikä se vain johtunut laivan keikutuksesta. Haasteena tämän kaiken ideamylläkän jälkeen on, miten soveltaa näitä saatuja oppeja ja ajatuksia omassa työssä. Sen vain aika voi meille näyttää. Uskon kuitenkin, että yhdessä nuorten kanssa pystymme saamaan aikaan asioita, jos vain luotamme ja uskomme toimiimme.
