Internet on alun perin syntynyt hajautetuksi verkoksi, jota ei yhden keskuksen tuhoaminen kaada, vaan joka pysyy pystyssä. Sen vuoksi kenelläkään ei oikeastaan ole valtaa kaikkeen Internetissä tapahtuvaan. Valtioilla on toki lainsäädäntövallan kautta mahdollisuudet vaikuttaa niiden rajojen sisällä tapahtuvaan toimintaan. Yrityksillä on jotakin valtaa päättää tarjoamistaan palveluista ja niiden säännöistä. Intressijärjestöt pyrkivät vaikuttamaan eri tavoilla. Käyttäjätkin kontrolloivat sekä omaa että muiden toimintaa netissä.
Selkeä, kaikki kattava auktoriteetti puuttuu, koska valta on hajautettua. Internetin hallinta tapahtuu ns. monitoimijamallin (multistakeholder) kautta. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että asianosaiset toimijat – valtio, yritysmaailma, järjestöt, kansalaisyhteiskunta, akateemikot, käyttäjät ja muut, joita kiinnostaa – kerääntyvät yhteen keskustelemaan. Maailmanlaajuisena keskustelufoorumina toimii IGF (Internet Governance Forum), Euroopan alueellisena kokoontumisena EuroDIG (European Dialogue on Internet Governance) ja Suomessa FIF (Finnish Internet Forum). Keskustelua käydään itse konferensseissa, mutta myös niiden ulkopuolella.
Hallintamekanismina monitoimijamalli on yllättävän idealistinen: ajatuksena on, että eri toimijat ilmaisevat näkemyksensä, jonka jälkeen keskustellaan, kunnes on saavutettu karkea konsensus. Tämän jälkeen kukin toimija toteuttaa saavutettua yhteisymmärrystä omalla toimialueellaan. Konsensus ei kuitenkaan sido juridisesti ketään.
Mekanismia onkin kritisoitu siitä, etteivät konferenssit oikeastaan tuota mitään konkreettista tai sitovaa. Vasta viime syksynä järjestetyssä IGF:ssa oli niin sanottuja best practice -foorumeita, joista syntyi ehdotuksia parhaiksi käytännöiksi eri asioissa. Nekään eivät ole luonteeltaan sitovia, mutta niistä on silti hyötyä käytännössä. Yksi tuotetuista papereista koski lasten suojelemista verkossa.
Demokratiakasvatuksen näkökulma
Yksi näkökulma tarkastella Internetin hallintaa on katsoa sitä poliittisena toimintana. Sen sijaan, että osallistujat olisivat päättämässä valtateiden rakentamisesta tai remonteista, he ovat päättämässä ”tiedon valtateistä” ja tavoista, joilla Internet toimii ja joilla sitä kehitetään. Vanha paikallinen politiikka koski fyysistä maailmaa, uusi globaali politiikka koskee virtuaalista maailmaa.
Vanhan politiikan häivähdys näkyy siinä, että asioista keskustelemassa on usein vanhoja, pukuun pukeutuneita, valkoihoisia miehiä. Nuorten ja nuorten aikuisten ääni puuttuu keskustelusta, vaikka he ovat yksi keskeisistä virtuaalisen maailman asukasryhmistä. Itselle merkityksettömiä asioita koskeva politiikka ei kiinnosta. Verkko sen sijaan on nuorten elämässä kaikkialla läsnä ja siten merkityksellistä. Internetin kehittymiseen vaikuttaminen voi tuntua mielekkäältä, koska se koskee jokapäiväistä elämää.
Osallistuminen mielekkääseen politiikkaan vahvistaa nuorten tuntemusta siitä, että he eivät ole vain statisteja ja toiminnan kohteita. Se voimaannuttaa heidät kansalaisyhteiskunnan toimijoiksi. Monitoimijamallissa on vielä se hyvä piirre, että jokainen ääni on aina vain osa keskustelua. Ketään ei voi vaientaa, ja toisaalta kenenkään ääni ei ole viimeinen sana.
Internetin hallintaan osallistuminen voidaankin nähdä demokratiakasvatuksena. Se eroaa kuitenkin muusta demokratiakasvatuksesta sen globaalimman luonteen vuoksi.
Nuorten mahdollisuus osallistua
Nuorten mahdollisuus osallistua konferensseihin ja niiden ulkopuolella käytävään keskusteluun on kuitenkin rajallinen. Ensisijaisena syynä tähän on tietämättömyys. Itse en ollut kuullutkaan Internetin hallinnasta ennen kuin kävin viime vuoden kesäkuussa EuroDIG-konferenssissa. Sen yhteydessä nuorille pidetty koulutus New Media Summer School antoi perustietoja, jotka olivat välttämättömiä osallistumiseen.
Rahoituksen hankkiminen konferensseihin menemiseen on lisäksi oma pullonkaulansa. Useamman päivän konferenssimatkan järjestäminen ei ole rahallisesti aivan pieni urakka. Konferensseihin voi – kuten asiaan kuuluu – onneksi myös etäosallistua verkon yli. Etäosallistuminen on valitettavan usein vain etäkuuntelemista tai -katselemista, mutta joissain tilanteissa myös itse konferenssissa käytävään keskusteluun on mahdollista osallistua.
Osallistuin itse vuoden 2014 IGF-konferenssiin etänä, ja voin sanoa, että etäosallistumismahdollisuuksissa on paljon parannettavaa. Muutamat lähettämäni kommentit luettiin paikan päällä, ja Twitterissä minä ja muut etäosallistujat olimme hyvin esillä. Virtuaalisen maailman ja fyysisen maailman yhteensovittaminen eli etäosallistujien ja paikallisten osallistujien välisen kommunikoinnin parantaminen on kuitenkin edelleen yksi keskeisistä etäosallistumisen kehittämistarpeista.
Globaaliin kansalaisuuteen kasvaminen
Nuorten osallistumisen lisääminen vaatii muilta toimijoilta aktiivista halua kuunnella myös nuorten ääniä. Nuoret ovat monitoimijamallin omana toimijaryhmänään uusi lisäys. Kaikki eivät vieläkään hyväksy sitä, että he ovat mukana omana ryhmänään, eivätkä käyttäjäryhmään sulautettuna. Nuorten voimaannuttamisessa keskeistä on tiedon lisääminen hallinnan mekanismeista, sekä itse osallistumismahdollisuuksien lisääminen.
Verkko on on nykyisen aikakautemme suurin uudistus. Se on uudenlainen, globaali tila, joka asettuu limittäin fyysisen tilan kanssa. Uudessa maailmassa pätee sama demokraattinen periaate kuin vanhassa maailmassa: valta kuuluu kansalle, ja nuoret ovat osa kansaa. Nuorten voimaannuttaminen Internetin hallintaan osallistumiseen on osa globaaliin kansalaisuuteen kasvamista.
Vuosittain järjestettävä Finnish Internet Forum (FIF) on kaikille avoin monitoimijafoorumi kansalliseen keskusteluun internetiin liittyvistä aiheista. Tämän vuoden FIF järjestetään eduskunnan tiloissa keskiviikkona 25.2. klo 9-14 ja tapahtumaa voi seurata suorana täältä.
