Humak toteutti Verken tilauksesta laadullisen selvityksen nuorisotyötä tekevien järjestöjen digitalisaatiosta. Selvityksen perusteella järjestöissä käytetään digitaalista mediaa ja teknologiaa välineenä ja sisältönä luontevasti osana nuorisotyötä. Henkilöstön osaamisen koetaan olevan hyvällä tasolla, mutta resurssien ja suunnitelmallisuuden puute haastaa laajamittaisempaa kehittämistyötä.
Selvityksessä tarkastellaan järjestöjen digitalisaatiota esimerkiksi nuorten digiosaamisen kehittämisen, vapaaehtoistoiminnan ja tavoitteellisuuden näkökulmista. Tämä blogiteksti toimii eräänlaisena lukuohjeena 13.3.2023 julkaistavalle raportille. Haluamme tässä tekstissä nostaa esille järjestötoimijoiden kirjoa sekä järjestöjen tämän hetken toiminta- ja tilannekuvaa, jotta itse selvitystä lukiessa järjestökentän moninaisuus ja arjen realiteetit suhteessa digitalisaatiokehitykseen olisivat lukijalla tiedossa.
Otimme laadullisessa selvityksessä tarkasteluun 11 erityyppisen nuorisoalan järjestön digitalisaatiokehityksen. Aineistoina olivat lyhyt kysely, järjestöjen toimintakertomukset ja -suunnitelmat sekä työntekijöiden haastattelut. Kolmesta järjestöstä haastateltiin lisäksi myös nuoria. Lisäksi järjestettiin verkkotilaisuus, joka osaltaan toimi alustavien tulosten validointitilaisuutena, mutta myös aineistonkeruuna. Raportissa analysoidaan ja vedetään yhteen koottua aineistoa, minkä lisäksi raportissa on yleisesti järjestöjen digitalisaation tilaa ja kehittämistarpeita käsittelevä kirjallisuuskatsaus. Aineiston pohjalta laadimme järjestöille toimenpidesuosituksia digitalisaatiokehityksen edistämiseen.
Koska aineistomme järjestöt ovat hyvin erilaisia keskenään arvopohjiltaan ja kohderyhmiltään, myös niiden digiteknologian ja -median hyödyntämisessä sekä kehittämisajatuksissa on suuria eroja. Digitalisaation tunnistettiin edenneen järjestöissä lähinnä hanketoiminnan sekä koronapandemian myötä käyttöönotettujen toimintamallien avulla. Järjestöjen perustoiminnassa ei ole aikaa eikä rahaa vastaavan kaltaiselle kehittämistyölle. Suurimpana esteenä digitalisaation laajamittaisemmalle hyödyntämiselle nähdäänkin resurssipula. Työaikaa ei ole riittävästi esimerkiksi digitalisaatioon liittyvien trendien seuraamiseen tai muiden organisaatioiden tekemään työhön perehtymiseen.
Järjestöjä yhdistävät hanketyö, vapaaehtoisuus, arvopohjaisuus sekä niukat resurssit
Järjestöt ovat niin moninainen joukko, että yhtenäistä kuvaa järjestökentästä on vaikea rakentaa. Yhdelle järjestölle merkittävät tekijät tai arvot eivät ole toisille tärkeitä. Järjestöjen rikkaus onkin juuri niiden monipuolisuus. (Lind & Kaunismaa 2022.) Vaikkei suoraan yhtenäistä kaikkia järjestöjä koskevaa kuvaa voikaan piirtää, on järjestöillä kuitenkin selkeitä juuri yhdistystoimijoille tyypillisiä piirteitä, jotka useimpia järjestöjä koskettavat, ja jotka haluamme nostaa esille.
- Hanketapaisuus: Perusrahoituksen oheen tarvitaan hankkeita, jotta toimintaa voidaan kokeilla, pilotoida ja kehittää. Hankkeiden tulokset ja toimintamallit joko nivoutuvat osaksi perustyötä, kehittyvät eteenpäin tai jäävät vain hankkeen kokeiluksi. Hankkeet ovat järjestöille niin haaste, mahdollisuus kuin välttämättömyyskin. (Mäntylä 2022.) Selvityksessämme tuli selkeästi ilmi, että järjestöjen digitalisaatio edistyy usein juuri hankkeiden myötä.
- Rahoituksen epävarmuus: Monien järjestöjen talous on riippuvainen vuosittain haettavista avustuksista ja tietynlainen epävarmuus sekä erilaiset vaihtoehto a, b ja c:t ovat tyypillistä järjestötyön toiminnan suunnittelua. Taloudellisesti voidaan hyvinkin elää “kädestä suuhun” ja eräänlainen epävarmuus on aina läsnä. Tällöin pitkäjänteistä kehittämistä on haastavaa tehdä. Suunnitelmallisuuden puute suhteessa digitalisaatioon nousi vahvasti esiin myös selvityksessämme.
- Joustavuus ja kokeilut: Järjestöt voivat olla pieninä toimijoina esimerkiksi kuntia ketterämpiä organisaatioita ja reagoida nopeastikin kohderyhmänsä nuorten tarpeisiin. Järjestöillä on hankkeissa mahdollisuus myös epäonnistua, kokeillen kehittää ja todeta myös, ettei jokin toimi. (Mäntylä 2022.) Tätä toivat esiin myös selvityksemme järjestöt.
- Arvopohjaisuus: Järjestöjen työ perustuu yleensä järjestön taustalla oleviin arvoihin, missioon ja visioon. Osaa selvityksemme järjestöistä mietityttää se, miten oman järjestön arvopohjaa tuotaisiin selkeämmin esiin sosiaalisessa mediassa.
- Vapaaehtoisuus: Yhdistystoiminnan kantavana voimana on vapaaehtoisuus. Hallitus eli yhdistyksen johto perustuu yleensä vapaaehtoisuuteen ja se myös vaihtuu tietyin väliajoin, mikä osaltaan voi myös haastaa pitkäjänteistä kehittämistyötä ja tiedonsiirtoa. Osa yhdistyksistä toimii pelkin vapaaehtoisvoimin, jolloin on ymmärrettävää, että toiminnassa keskitytään konkreettiseen toiminnan pyörittämiseen, eikä toiminnan kehittämiseen ole aikaa. Selvityksemme mukaan digitalisaatio on tuonut merkittäviä etuja järjestöjen vapaaehtoistoiminnan järjestämiseen ja koordinointiin.
- Henkilöstö: Järjestöissä henkilöstöresurssit eivät useinkaan ole mittavat. Henkilöstöä palkataan lyhytaikaisiin hankkeisiin kehittämistehtäviin ja vakituista henkilöstöä voi olla hallinnollisissa sekä yhdistyksen perustehtäviin liittyvissä toiminnoissa. Järjestöbarometrin (Peltosalmi ym. 2022, 49.) mukaan vain vajaassa viidesosassa (17 %) sosiaali- ja terveysalan yhdistyksistä oli palkattua henkilökuntaa vuoden 2022 alussa. Puutteelliset resurssit, esimerkiksi työajan puute, mainittiin selvityksessämme selkeinä digitalisaatiokehitystä estävinä tekijöinä.
- Itsenäisyys: Merkittävä osa järjestöistä toimii täysin itsenäisinä, joko alueellisina tai paikallisina toimijoina. Taustalla voi olla valtakunnallinen liitto tai keskusjärjestö, mutta varsin tyypillisesti alue- tai paikallistason järjestö on hallinnollisesti itsenäinen rekisteröity yhdistys. Suhteet ja toimintatavat keskusjärjestöjen ja paikallistoimijoiden kesken vaihtelevat varsin paljon järjestöjen kesken. Osa saa vahvaa tukea ja ohjausta sekä resurssiakin katto-organisaatiolta, osa toimii täysin itsenäisinä. (Lind & Kaunismaa 2022.) Selvityksessämme nousi esiin, että alue- ja paikallisjärjestöt eivät juurikaan tiedä keskusjärjestönsä toimista suhteessa digitalisaatioon, eivätkä paikallisjärjestöt tienneet toisten saman keskusjärjestön alla toimivien paikallisjärjestöjen tekemisistä.
Nuorten kanssa toimiessa on pysyttävä ajassa kiinni
Järjestöt ovat organisaatioita, jotka ovat erityisen herkkiä vastaamaan toimintaympäristöistä lähteviin odotuksiin ja omaksumaan uudenlaisia toimintamalleja. Järjestöjen toimintaympäristöissä tapahtuneet muutokset ovat esimerkiksi poliittis-yhteiskunnallisia, taloudellisia ja rahoitukseen liittyviä, jäsenyyteen ja vapaaehtoisuuteen liittyviä sekä laajemmin koko perinteistä järjestötoimintaa haastavia, neljännen sektorin uudenlaisia toimintatapoja. (Lind & Tormulainen 2023.)
Kun tarkastellaan nimenomaan nuorisotyötä tekevien järjestöjen digitaalisuuden tilannekuvaa, on hyvä huomioida nuorisojärjestöjen erityisyytenä oma kohderyhmänsä. Menemättä sen enempää nuorisojärjestökäsitteen problematiikkaan (siitä voit lukea mm. Kaunismaa 2022, Laitinen 2018; Tormulainen 2022; Lind & Tormulainen 2023, tulossa), tiivistäen nuorisojärjestöjä, nuorisoalan järjestöjä, nuorisotyötä tai -toimintaa toteuttavia järjestöjä yhdistää ennen muuta yhteinen kohderyhmä eli nuoret.
Myös tässä selvityksessä on tarkasteltu järjestöjä hieman laajemmin ajateltuna kuin vain nuorisolain nuorisojärjestön määritelmän mukaisesti*, eli mukana on valtakunnallisten nuorisojärjestöjen lisäksi alueellisia ja paikallisia järjestöjä, joilla on toimintaa nuorille, mutta sitä ei välttämättä sanoiteta nuorisotyöksi. Näiden eri tavoin nuorille toimintaa tekevien järjestöjen rahoitus voi myös tulla ns. ”eri laarista” kuin nuorisojärjestöjen ja ne voivat määrittyä esimerkiksi sote-järjestöiksi.
Yhteinen nuorten kohderyhmä tuo järjestöille joka tapauksessa vielä yhden yhteisen nimittäjän, tarkoituksen sekä myös haasteensa, sillä nuorten kanssa toimivien on oltava ajassa mukana. Nuoruuteen liittyy tietynlainen nopeus ja liike. Konkreettisesti nuorten ajan hermolla ja ilmiössä kiinni pysyminen näkyykin esimerkiksi digitalisaatiokehityksen tarpeessa ja sosiaalisen median alustojen vilkkaana vaihtumisena. Toiminnan muodot ja tilat ovat nuorten keskuudessa ja tavoittamisessa yhä useammin moninaisia, myös digitaalisia.
Aineistomme järjestöistä piirtyy kuva, että ne seuraavat nuorten digitaalisia kulttuureita, kysyvät nuorilta ja ylipäänsä tietävät melko hyvin tarjolla olevista sovelluksista. Sovelluksia otetaan käyttöön ja jätetään pois käytöstä ketterästi oman toiminnan tarpeen ja nuorten liikehdinnän mukaisesti. Sen sijaan yhteiskunnallisen digitalisaatiokehityksen mukanaan tuomia kasvatuksellisia näkökulmia ei vielä ole kovin laajasti hyödynnetty aineistomme järjestöissä – vaikka kasvatuksellisuus onkin yksi asia, jonka tulisi yhdistää nuorisotyötä tekeviä järjestöjä.
Suosituksena armollisuus oman järjestön digitalisaatiokehitystä kohtaan
Järjestötoimijoilla voi sanoa olevan esimerkiksi kunnallisen nuorisotyön kenttään verrattaessa varsin erilainen asema suhteessa tulevan ennakointiin, suunnitteluun ja toiminnan kehittämiseen. Haastetta ja toisaalta kiinnostavuutta eivät tuota vain nopeasti muuttuvat nuorten arjen ilmiöt ja viestintäkanavat, vaan järjestöjen kohdalla myös tietyt järjestöominaiset piirteet kuten epävarmuus sekä toisaalta ketteryys.
Selvityksemme mukaan järjestöjen keskeiset tarpeet suhteessa digitalisaatiokehitykseen liittyvät priorisointiin, suunnitelmallisuuteen, nuorten digiosaamisen tukemiseen, haluttujen kohderyhmien tavoittamiseen, resursseihin ja uudenlaisten toimintamallien kehittämiseen. Raportin loppuun olemme koostaneet suosituksia järjestöille, mutta niistä jäi puuttumaan armollisuus. Järjestöjen on tärkeää löytää ja tunnistaa omat tarpeensa ja roolinsa digitalisaatiokehityksessä, järjestön omat reunaehdot ja erityispiirteet tiedostaen.
*Alaviite *Nuorisolain §3 mukaan tarkoitetaan: “valtakunnallisella nuorisojärjestöllä rekisteröityä järjestöä, joka toteuttaa tämän lain tavoitteita ja lähtökohtia ja jonka toiminta-alue on valtakunnallisesti kattava; ja valtakunnallisella nuorisoalan järjestöllä valtakunnallisten nuorisojärjestöjen lisäksi nuorisotyötä tekevää, nuorisotoimintaa tai nuorisotyön palveluja järjestävää rekisteröityä yhdistystä tai säätiötä, joka toteuttaa tämän lain tavoitteita ja lähtökohtia ja jonka toiminta-alue on valtakunnallisesti kattava.
