Saimme Verkeltä lainattua leirillemme LittleBits-rakennussarjan. Ne ovat pieniä paloja, joilla kaikilla on oma tehtävänsä. Palat yhdistyvät toisiinsa magneettien avulla, ja niiden navat ovat suunniteltu niin, että niitä ei voi laittaa väärinpäin. Paloilla on omat tunnistevärinsä, joiden avulla niistä voi rakennella mitä ihmeellisimpiä asioita.
Syntetisaattorilla voi tehdä musiikkia, muilla osilla voi rakentaa vaikkapa kissanruoka-automaatin, joka antaa kissalle ruokaa, kun lähetät laitteeseen viestin. Ideoita rakenteluun löytyy verkosta todella paljon, ja jokaisen paketin mukana tulee selkeät ohjeet, joiden avulla on helppo päästä alkuun. Palojen tunnistevärien avulla on myös helppo toteuttaa erilaisia rakennelmia.
Tuijotan postista saapunutta pakettia pelonsekaisin tuntein. Olen jo muutaman päivän ajan siirtänyt pakettiin koskemista. Lopulta minun on pakko alkaa selvittämään, mistä oikein on kysymys, sillä leirimme on jo seuraavalla viikolla.
Nappaan nuoren kesätyöntekijän mukaani, sillä tiedän hänellä olevan taitoa tekniikan suhteen. Yhteistuumin levitämme palat pöydälle, ja minä kerron hänelle kaiken mitä tiedän LittleBitseistä (se ei ole paljon). Tämän jälkeen näytän hänelle YouTubesta videon, jonka avulla hän pääsee jäljille, mitä kaikkea niillä voikaan rakentaa. Nuori toteaa ”asia selvä”, ja aloittaa rakentelun. Itse pyörittelen paloja hämilläni käsissäni ja mietin, mitä oikein teen. Olen sillä kuuluisalla epämukavuusalueella, ja mieleen muistuu ylä-asteen fysiikan tunnit, jolloin olin yhtä pihalla kuin nyt.
Kun olen tovin pyöritellyt paloja käsissäni ja ihaillut nuoren hetkessä tekemää rakennelmaa, onnistun lopulta yhdistelemään palat toisiinsa niin, että rakennelmaani syttyy valo. Hetken kuluttua saan propellin pyörimään, INNOSTUN!
Avaan syntetisaattoripaketin. Seuraan ohjeita ja harjoittelen. Kun saan soitettua ”Tuiki, Tuiki Tähtösen”, olen myyty. Aikuinen, joka on tekniikasta täysin ymmärtämätön, pystyy innostumaan näistä näin kovin. Miten nuori, joka ymmärtää tekniikkaa enemmän, innostuukaan näistä? Entä nuori, joka kammoaa tällaisia asioita, mutta onnistumisen kokemuksen saatuaan oppii uutta? Päätän tehdä hetken aikaa muita työtehtäviä, ja jätän LittleBitsit pöydälle.
Kun tulen takaisin, myös muut nuoret kesätyöntekijät ovat tulleet pöydän ääreen rakentamaan omia laitteitaan. Sisään tullessa aistin myös heidän intonsa. Huoneessa on mahtava tekemisen meininki!
Leirillämme myös muutama nuori kokeili ja innostui LittleBitseistä. He innostuivat etenkin syntetisaattorista ja suunnittelivat tekevänsä Daruden Sandstormiin oman remixin. Se jäi valitettavasti leirillä kesken, mutta nuoret toivoivat, että hankimme tilallemme omat LittleBitsit, jotta he voivat jatkaa kappaleen parissa ja että muillakin nuorilla olisi mahdollista kokeilla niiden käyttöä. Tulemme vastaamaan heidän toiveeseensa myönteisesti.
Keskustelin nuorten kanssa leirin jälkeen LittleBitseistä. Mietimme yhdessä, voisiko esimerkiksi koulun opetus hyödyntää niitä. Olimme yhteisymmärryksessä siinä, että se voisi tehdä opetuksesta kivaa ja hauskaa. Omissa mietinnöissäni päädyin myös siihen, että etenkin koulunuorisotyölle näistä olisi hyötyä. Yhdessä tekeminen ryhmäyttää, ja oppitunnit toiminnallistuvat uudella tavalla.
Myös talotyössä mahdollisuudet ovat laajat. Kaikki nuoret eivät pidä askartelusta, mutta tämänkaltaiselle luovuuden harjoittamiselle voisi olla tilausta. Nämä palikat mahdollistavat myös sen, että aivan uudet nuoret päätyisivät toimintamme pariin.
Ennen kokeilua pidin tämäntyylisiä asioita hurjan vaikeana. Mietin paljon, miten minä pystyisin ohjaamaan niiden käyttöä. Pelkoni osoittautui turhaksi. Niiden käyttö oli helppoa. Se, mitä en osannut, nuoret opettivat minua. Kun teimme yhdessä, puhuimme myös muita nuorten elämään liittyviä asioita. LittleBitseistä tuli siis uusi työväline biljardipöydän, pelikorttien, kahvikupin ja pelikonsolin lisäksi.
Minä jään innostuneena odottamaan tilan aukeamista ja uudenlaisen puuhastelun aloittamista yhdessä nuorten kanssa.
