Mannerheimin Lastensuojeluliitto (MLL) julkaisi hiljattain selvityksen, jonka mukaan nuorista joka viidennes kokee, että vanhemmat eivät välitä siitä mitä nuori tekee tai kokee netissä.
Tämä tuntuu ristiriitaiselta, sillä jatkuvasti eri medioissa julkaistaan mielipidekirjoituksia ja artikkeleita joissa aikuiset julistavat, miten puhelimet ovat pilanneet nuorten mielenterveyden sekä oppimis- ja keskittymiskyvyn (muutaman haittavaikutuksen vain mainitakseni). Samaisessa MLL:n raportissa nousee esiin, että nuoret perään kuuluttavat aikuisilta enemmän ymmärrystä heidän digitaalisen median käytöstään, johon sisältyy sekä haittoja että hyötyjä, sen sijaan että aikuiset vain kieltäisivät ja rajoittaisivat heidän netin käyttöään.
Minusta julkinen keskustelu nuorten digitaalisen median käytöstä on usein sävyltään nuoria syyllistävää ja vastuu ongelmista langetetaan nuorille. Tällä hetkellä on vahva sosiaalinen paine kieltää puhelinten käyttö kouluissa, sillä “nuoret eivät tee mitään muuta kuin roikkuvat puhelimillaan”. Tämä koetaan työrauhan ja oppimisen esteenä. Syynä ovat siis nuoret tai heidän puhelimensa. Syynä ei siis nähdä sitä, miten heikosti aikuiset mahdollisesti ovat tukeneet nuorten kasvua digitaalisissa ympäristöissä. Mikäli tavoitteenamme on nuorten hyvinvoinnin ja oppimisen edistäminen, ei se tapahdu toitottamalla nuorille, että heissä on jotain vikaa, koska he ovat aktiivisia digitaalisen median käyttäjiä. Miksi jätämme nuoret niin yksin samalla syyllistäen heitä digitaalisen median käytöstä?
On aika lopettaa riitely ruutuajasta
Tutkimuskirjallisuus nuorten digitaalisen median käytön ja mielen hyvinvoinnin välisistä yhteyksistä täydentyy jatkuvasti. Konsensusta ei ole vielä löytynyt tutkijoiden kesken eikä teoreettiset selitykset ole vakiintuneet. Ihmisen hyvinvoinnin ja digitaalisen median välinen yhteys on monimutkainen ja se kytkeytyy vahvasti sosiaalisiin suhteisiin, ihmisen mielenterveyden tasapainoon sekä erilaisiin ympäristöllisiin ja yhteiskunnallisiin tekijöihin. Aihe on hyvin monitieteinen ja tästä syystä tutkimuskirjallisuuskin on kirjavaa. Yhdestä asiasta kuitenkin on jo vahvaa tutkimusnäyttöä ja se liittyy ruutuaikaan. Aika, jonka nuoret käyttävät ruutujen äärellä on hyvin huono mittari tutkittaessa mielenterveyttä. Se, kuinka paljon nuoret keskimäärin käyttävät aikaa digitaalisen median parissa, ei kerro heidän mielen hyvinvoinnin tilasta juuri mitään. Sen sijaan se, miten digitaalisessa mediassa toimitaan sekä milloin ja kenen kanssa, ennustavat digitaalisen median käytön ja hyvinvoinnin välistä yhteyttä paljon paremmin. Eikö siis ole aika hullunkurista, että ruutuajasta riitely tai erilaiset kieltotoimenpiteet tuntuvat olevan ainoa kasvatuskeino, joka yhteiskunnallamme on tällä hetkellä?
Jatkuva paine olla tavoitettavissa tuo lisäkuormitusta nuoren mielelle
On tärkeä muistaa, että puhelin ei ole vain laite nettiyhteyttä varten vaan se on sidoksissa nuorten psykologisiin ja sosiaalisiin kokemuksiin. Nuorten digitaalisen median käytöstä puhuttaessa nostetaan usein esiin negatiivisia puolia, kuten ulkonäköpaineet, altistuminen häirinnälle ja kiusaamiselle sekä haitallinen vaikutus mielenterveyteen (tärkeitä asioita jokainen). Huomattavasti vähemmän kuitenkin korostetaan sitä, että puhelimen välityksellä nuoret ovat vahvasti sidoksissa omiin sosiaalisiin verkostoihinsa, pystyvät antamaan toisilleen vertaistukea, ilmaista itseään, etsiä ja vahvistaa omaa identiteettiään tai löytää tietoa ja tukea elämän erilaisiin haastaviin tilanteisiin. Netissä nuoret voivat toimia piilossa aikuisilta ja sehän juuri nuoruudessa onkin tärkeää eli pyrkimys tehdä asioita itsenäisesti.
Teini-iässä korostuu sekä kavereiden hyväksyntä että porukkaan kuulumisen tarve. Kaverit saavat elämässä enemmän merkitystä ja läheisten aikuisten rooli elämässä pienenee. Kavereiden merkitys on tärkeä elementti myös nuorten digitaalisen median käyttöä tarkasteltaessa. Syy toimia tietyllä tavalla netissä voi johtua siitä, että nuorella on paine toimia hyväksyttävällä tavalla kavereiden edessä tai siitä, että yritetään kaikin keinoin välttää kaveriporukasta ulkopuoliseksi jäämistä. Teini-ikäisen mieli hakee jatkuvasti hyväksyntää toisilta nuorilta. Se, mikä milloinkin ja kenellekin on oikeanlaista ja hyväksyttävää toimintaa riippuu kaveriporukasta ja ajasta. Nuoret voivat joutua puntaroimaan paljon näitä erilaisia sosiaalisia normeja ja sääntöjä myös digitaalisessa maailmassa, jotta rooli kaveriporukassa säilyy. Aikuisten olisikin siis tärkeä ymmärtää, että sosiaaliset normit ja säännöt nuorten kesken ovat erilaiset kuin meillä aikuisilla. Myös tämä määrittelee sitä, minkälaiseksi nuorten digitaalisen median käyttö muodostuu.
Nykyinen teknologia mahdollistaa sen, että voimme olla jatkuvasti tavoitettavissa. Tämä tavoitettavissa olemisen paine voi nuorilla olla erityisen kova, sillä kavereihin halutaan pitää yhteyttä ja koetaan, että on tärkeää olla aina ja jatkuvasti kavereiden saavutettavissa (ehkä myös yöaikaan). Nuoret antavat toisilleen paljon tukea erilaisissa elämän paineissa ja haasteissa erityisesti netin välityksellä. Se, että pitää olla puhelimesta ja sosiaalisen median tapahtumista jatkuvasti tietoinen, voi kuitenkin luoda nuoren mielelle lisäkuormitusta ja taidot säädellä tätä paineen ja stressin tuntua voivat olla vielä heikot. Nämä ovat asioita, joiden kanssa me aikuisetkin painimme jatkuvasti. Näiden paineiden sanoittaminen nuorille ja niistä heidän kanssaan keskusteleminen olisi tärkeää, jotta yhdessä voitaisiin löytää keinoja, miten kääntää yhteydenpito voimavaroja tuovaksi mahdollisuudeksi eikä stressaavaksi velvollisuudeksi.
Vahvistetaan nuorten digitaalista toimijuutta
Nuoret eivät helposti kerro niistä haasteista, joita he kohtaavat digitaalisissa ympäristöissä. Eikä tämä ole mikään ihme, kun miettii vallitsevaa kieltojen ja rajoitusten ilmapiiriä. Ongelmista kertominen voi nuoren mielessä tarkoittaa sitä, että aikuiset ratkaisevat ne vain rajoittamalla osallistumista digitaalisissa ympäristöissä entisestään. Huolena voi olla myös, että aikuiset eivät aidosti ymmärrä mistä on kysymys, jolloin kertominen on ihan turhaa.
Nuorten parissa työskenteleville kasvatus- ja koulutusalan ammattilaisille on tarjolla paljon tietoa ja materiaalia, kuinka tukea nuorten elämää digitaalisissa ympäristöissä. Mutta tukea tarvitsevat myös nuorten huoltajat. Heidän olisi myös tärkeä ymmärtää nuorten elämää ruutujen takana paremmin, jotta keskustelut nuoren kanssa eivät kotona ajautuisi aina riitelyyn ruutuajasta. Tietoa ja tukea nykyajan huoltajat kaipaavat, mutta löytävätkö he sitä helposti mistään?
Puhelimien erilaisilla sovelluksilla on kyky imeä ihmisen huomiota itseensä, ja mitä enemmän nuori viettää aikaa netissä, tietysti myös riski erilaisille haitoille kasvaa. Pelkillä ulkopuolelta tulevilla rajoitustoimenpiteillä nuoret eivät opi taitoa, joka on nykyihmiselle yksi tärkeimmistä – miten muokata omaa teknologian käyttöä omaa hyvinvointia tukevaksi.
Suojataksemme nuoria erilaisilta digitaalisen median haittavaikutuksilta, tarvitaan suojamekanismeja. Yksi niistä on sellainen kasvuympäristö, joka auttaa vahvistamaan nuoren digitaalista metakognitiota ja tukee aktiiviseen toimijuuteen digitaalisissa ympäristöissä. Digitaalinen metakognitio tarkoittaa ihmisen kykyä ymmärtää, millä tavoin digitaalisten medioiden erilaiset ulottuvuudet ja elementit vaikuttavat omaan tunne-elämään, hyvinvointiin ja ajatteluun. Kun näistä on tietoinen, on helpompi suojata itseään niiltä digitaalisen median elementeiltä, jotka mieltä erityisesti kuormittavat.
Se mitä aikuinen voi konkreettisesti tehdä on olla utelias ilman ennakkoluuloja ja kysyä nuorelta niistä positiivisista kokemuksista, joita hänellä digitaalisista ympäristöistä on. Ja mikä tuntuu haastavalta tai missä nuori kaipaa apua ja tukea? Kokeeko nuori, että digitaalinen media on arjessa voimavara vai stressitekijä? Sano nuorelle suoraan “Ei ole mitään sellaista asiaa (nettiin) liittyen, mistä et voisi minulle kertoa. Olen kyllä sinun tukenasi.” Me aikuiset tarkastelemme nuorten digitaalisen median käyttöä aina omien linssiemme läpi. Älä siis vain oleta, vaan kysy suoraan ymmärtääksesi paremmin.
Muutetaan yleinen narratiivi
Aikuiset voivat valita, minkälaista narratiivia he vahvistavat omalla puheellaan ja rakentavatko luottamusta nuoriin vai työntävätkö nuoria entisestään kauemmas. Yksi vaihtoehto on korostaa viestiä, jossa nuoret esitetään addiktoituneina ja voimattomina yksilöinä, jotka teknologiajätit ovat jyränneet alleen. Toinen vaihtoehto on, että kannustamme nuoria ottamaan aktiivisen roolin oman digitaalisen ympäristönsä muokkaajina auttamalla heitä löytämään sellaisia tapoja ja rutiineja arjessa, jotka luovat hyvää oloa. Toisin kuin usein annetaan ymmärtää, nuoret eivät ole vain passiivisia digitaalisen median kuluttajia, vaan he ovat myös aktiivisia toimijoita jotka muokkaavat niitä ympäristöjä, joissa toimivat.
Ehkä kuilu nuorten ja aikuisten kokemusmaailman välilläkin voisi kaventua, jos aikuiset ottaisivat ensimmäisen askeleen kohti ymmärrystä ja empatiaa. Näin useammat nuoret voisivat kokea, että digitaaliseen mediaan liittyvistä hyvistä ja huonoista puolista voi ja kannattaa kertoa jollekin aikuiselle. Tai, että siitä ei ainakaan ole kauheasti haittaa.
Lähteet:
Maksniemi, E. (2023). Adolescents’ socio-digital engagement, sleep, and academic well-being. Helsinki Studies in Education.
Mannerheimin Lastensuojeluliiton julkaisu: https://www.mll.fi/tiedotteet/joka-viides-nuori-kokee-etteivat-vanhemmat-valita-heidan-netin-kaytostaan-kotona-on-tarkeaa-valittaa-eika-aina-vaan-kieltaa-kaikkea/
