Kesällä 2020 olimme uuden äärellä. Alkamassa oli vuoden mittainen Tulevaisuuden media-arki nuorten kuvittelemana -tutkimushanke.
Ei kuitenkaan näyttänyt mahdolliselta, että suunniteltuja kasvokkain, samassa tilassa pidettäviä kuvittelutyöpajoja nuorten kanssa olisi mahdollista pitää. Piti siis virittäytyä kuvittelemaan koko kuvittelutyöpajan kehittämiseen tähtäävä hanke siten, että kaikki tapahtuisi etänä.
Tässä viisi kohtaa, jota opimme etätyöpajojen järjestämisestä nuorten kanssa.
1) Ketkä työpajaan osallistuvat?
Jos vetäjät eivät ole nuorille entuudestaan tuttuja, saattaa olla hyödyllistä ja vuorovaikutusta edesauttavaa, että osallistujat tuntevat toisensa. Me tähtäsimme siihen, että työpajoissa olisi kuusi 16–18-vuotiasta osallistujaa. Rekrytoinnin tavoitteeksi otimme sen, että saisimme mukaan kaksi kaveriporukkaa, joissa osallistujat tuntevat toisensa etukäteen.
Kaikissa tapauksissa se ei toteutunut, mutta selvästi sellaiset ryhmät, joissa osallistujat olivat toisilleen tuttuja, saivat työpajasta ja kuvitteluharjoituksista eniten irti.
2) Mikä työpajan tarkoitus on?
Alun perin hankkeemme ideana oli järjestää kolmen työpajatapaamisen sarja saman osallistujaryhmän kanssa. Pandemia-aikana ja nuorten opiskellessa päivät enimmäkseen etänä ei tuntunut mielekkäältä ja mahdolliselta sitouttaa nuoria niin monta kertaa ruudun ääreen. Siksi jouduimme karsimaan sisältöä sekä uudestaan ja uudestaan arvioimaan, mitä todella haluamme tehdä nuorten kanssa ja millaiset
harjoitukset olisivat siihen toimivimmat.
Työpajamme kesti 2,5 tuntia arki-iltana etäkoulun jälkeen. Välissä pidimme kaksi pientä jaloittelutaukoa. Osallistujilta saimme palautetta, että ei tuntunut ollenkaan pitkältä ajalta ja että työpajassa oli kiva olla mukana. Sisältökin siis kannattaa miettiä mahdollisuuksien mukaan siten, että se on monipuolista ja pitää sisällään erilaisia harjoituksia – ja on jotain erilaista
kuin koulu.
3) Miten kaikki pääsevät ääneen ja tulevat kuulluiksi?
Työpajoihimme osallistui nuoria, jotka eivät tunteneet meitä eivätkä välttämättä kaikkia muita osallistujia. Siksi halusimme panostaa siihen, että työpajaan luodaan lämmin ja turvallinen tunnelma, jossa uskaltaa ja saa puhua ja voi luottaa siihen, että tulee kuulluksi. Kannustimme osallistujia pitämään kamerat auki ja niissä työpajoissa, joissa nuoret olivat tähän valmiita vuorovaikutus toimi paremmin. Esittäytymiskierroksen pienen kuvitteluharjoituksen lisäksi (”Kuka olet ja mitä ottaisit mukaan aikamatkalle vuoteen 2030?”) halusimme heti työpajan alkuun harjoituksen, joka antaisi jokaiselle osallistujalle mahdollisuuden olla äänessä.
Virittäytyäksemme tulevaisuuden kuvitteluun lähdimme kuvitteelliselle aikamatkalle ja matkan aikana katsoimme kaksi videota. Näiden videoiden katsomisen jälkeen pidimme kierroksen, jossa jokainen osallistuja sai kertoa, mikä jäi päällimmäisenä mieleen. Halusimme, että kysymys on sellainen, että ujoimmille jännittäjillekin olisi mahdollisimman helppoa sanoa jotakin (eli kysymys ei vaatinut tietoa tai kannanottamista). Koimme, että tämän harjoituksen avulla muukin keskustelu lähti hyvin liikkeelle, kun olimme yhdessä vaihtaneet ajatuksia jostakin sisällöstä ja kuulleet, mitä toiset siitä ajattelivat.
Saimme lähestymistapaamme inspiraatiota bell hooksin kriittisestä pedagogiikasta: Halusimme kannustaa osallistujia mielipiteen ja omien kokemusten ilmaisemiseen, jotta jokaisen ääni tulisi kuulluksi ja jotta osallistujille tulisi tunne siitä, että hänen ajatuksillaan on merkitystä ja että häntä kuullaan.
4) Millä alustoilla toimitaan?
Digitaaliseen yhteistyöhön on olemassa lukuisia alustoja ja sovelluksia, jotka voivat helpottaa ja tehdä etänä työskentelystä hauskaa ja toimivaa. Jouduimme kuitenkin miettimään, kuinka monta erilaista alustaa on mielekästä esitellä ja ottaa käyttöön 2,5 tunnin työpajassa. Jokaisen alustan esittelemiseen ja opetteluun menee oma aikansa.
Päädyimme siihen, että toimimme vain yhdellä työskentelyalustalla eli Flingassa videopuhelusovelluksen lisäksi. Valitsimme sellaisen alustan, joka ei vaadi kirjautumista tai tilin luomista osallistujilta ja joka oli toiminnallisuuksiltaan helposti omaksuttavissa.
Lisäksi käytimme tapaamisissa sellaista videopuhelinsovellusta, joka oli osallistujille jo valmiiksi tuttu. Jos kyseinen alusta ei ollut meille tuttu, käytimme aikaa sen opetteluun, jotta työpaja ei kärsisi siitä, että me emme osaa käyttää alustaa.
5) Miten osallistujien keskinäistä vuorovaikutusta voi tukea?
Työpajamme keskeinen osa oli kehittämämme pelillinen kuvitteluharjoitus, jossa pienryhmissä annettujen pelikorttien avulla luotiin pieni tuokiokuva tai kohtaus tulevaisuuden media-arjesta. Harjoituksen aikana osallistujat saivat jutella keskenään erillisessä tilassa (esim. Zoomin breakout room) ilman, että me vetäjät kuulimme tai olimme läsnä. Olimme kuitenkin saatavilla, jos ryhmässä tuli kysymistä tai teknisiä ongelmia. Ajattelimme, että tällainen keskenään työskentely olisi nuorille tärkeää ja kuvitteluun heittäytymistä edesauttavaa.
Kannustimme osallistujia sanomaan kaikille ideoille kyllä ja jatkamaan tarinansa kehittelyä ilmaan heitettyjen ideoiden pohjalta. Siten toivoimme tukevamme sitä, että kaikki osallistujat saavat äänensä kuuluville ja osaksi tarinaa. Tämä oli tärkeä osanen ajatustamme yhdessä kuvittelemisesta ja mielikuvitukselliseen olotilaan heittäytymisestä. Yritimme kannustaa osallistujia luopumaan analyyttisestä erittelystä, rationalisoinnista ja ideoiden arvioimisesta tarinan kehittelyn ajaksi.
Pienryhmissä työskentelyn jälkeen ryhmät kertoivat tarinansa toisilleen ja niistä keskusteltiin. Vetäjinä tuimme keskustelua ja annoimme kaikista tarinoista palautetta kertomalla, mikä meistä oli kiehtovaa, mikä meille jäi mieleen tai esittämällä uteliaita kysymyksiä. Toimimme myös siten, että pyysimme toista ryhmää kertomaan omat ajatuksensa kerrotusta tarinasta, mikä edesauttoi työpajan tavoitetta pohtia toivottuja tulevaisuuksia.
——
Meitä jännitti etukäteen, miten etätyöpajat toimivat ja miten mielekästä nuorista osallistuminen tällaiseen tutkimushankkeeseen on etäkoulupäivänsä jälkeen. Olimme iloisesti yllättyneitä positiivisesta ja innostuneesta palautteesta, jota saimme nuorilta. He kertoivat, että heillä oli hauskaa ja työpaja herätti ajatuksia. Kokemuksemme jälkeen olemme vakuuttuneita, että myös etänä työpajailu voi toimia ja olla antoisaa.
Kehittämämme kuvittelutyöpajamalli harjoituksineen löytyy osoitteesta: https://www.mediaalantutkimussaatio.fi/tutkimukset/tutkimushankkeet/miten-kuvitella-tulevaisuuden-media-arkea/
