Teknologia on läsnä jokaisen elämässä ja jokainen meistä on kytköksissä digitaaliseen kulttuuriin, riippumatta siitä, kuinka paljon digitaalista mediaa käytämme. Erityisesti nuoret tulevat kohtaamaan tulevaisuudessa monenlaisia digitaalisia haasteita, joista aikaisemmilla sukupolvilla ei ole kokemusta. Nuorisotyön tulee ymmärtää, miten digitalisaatio muokkaa yhteiskuntaa ja miten se vaikuttaa niin nuoriin kuin nuorisotyöhönkin.
Nuorisotyön tehtävänä on tukea nuorten aktiivista toimijuutta ja estää digitaalisen eriarvoisuuden syvenemistä tukemalla nuorten teknologiataitoja sekä mahdollistamalla jokaisen nuoren yhtäläiset mahdollisuudet päästä käsiksi digitaaliseen teknologiaan. Jotta näihin tavoitteisiin voidaan päästä, tulee nuorisotyöntekijöillä olla osaamista niin teknisten välinetaitojen, mutta erityisesti myös digitalisaation kulttuuristen ja sosiaalisten ulottuvuuksien suhteen. Jotta oululainen nuorisotyö pystyy vastaamaan digitalisaation myötä syntyneisiin muutoksiin, tulee organisaatiossa olla yhteneväinen käsitys siitä, mitä tarkoitetaan, kun puhutaan nuorisotyön digitalisaatiosta.
Nuorisotyön digitalisaatio
Digitalisaatiosta on tullut viime vuosina trendisana, jota käytetään jo niin paljon, että sanan monimuotoisuus unohtuu. Digitaalisen teknologian myötä unohdetaan usein huomioida digitalisaation kulttuuriset ja sosiaaliset ulottuvuudet. Myös nuorisotyössä on havahduttu siihen, että työntekijöillä on yhä suurempi tarve tunnistaa uudenlaisia nuorisokulttuurin ilmiöitä, joihin digitaalisuus liittyy. Digitalisaatio on tällä hetkellä yksi suurimmista yhteiskunnallisista muutosvoimista, johon myös nuorisotyön on kyettävä reagoimaan. [1]
Digitaaliset taidot ovat elinikäisen oppimisen avaintaitoja, joihin kuuluu yhteiskunnan teknologian hallinta ja kriittinen käyttö, niin työssä, vapaa-aikana kuin viestinnässäkin. [2] Digitaaliset taidot, teknologian ymmärtäminen, mediakriittisyys sekä informaatiolukutaidot ovat äärimmäisen tärkeitä kansalaistaitoja, joita ilman nykyajan nuoret eivät tule pärjäämään tulevaisuuden työelämässä tai arjessa. Digitaalinen media on nuorille keino oppia, ilmaista itseään, mutta olla myös aktiivinen jäsen omassa yhteisössään. [3]
Edellisessä valtakunnallisessa nuorisotyön ja -politiikan ohjelmassa (2017-2019) korostettiin nuorisotyön laadun kehittämistä panostamalla muun muassa digitaalisen nuorisotyön kehittämiseen. Keskeisimpänä tavoitteena oli kokonaisvaltaisen ymmärryksen lisääminen digitaalisen median ja teknologian käytöstä nuorisotyössä. Digitalisaatio mielletään liian usein välineiden kautta, jolloin digitaalisen nuorisotyön perimmäinen tavoite, eli nuorten kasvun tukeminen digitalisoituvassa yhteiskunnassa, jää taka-alalle. [4] Digitalisaatio haastaa nuorisotyön kokeilemaan uudenlaisia välineitä ja menetelmiä, uudenlaisissa toimintaympäristöissä.
On kuitenkin tärkeä muistaa, että digitaalisuutta ei missään nimessä tule pitää itseisarvona, vaan nuorisotyöllisten ja kasvatuksellisten tavoitteiden tulee aina ohjata toimintaa. [5]
Oulussa digitaalista nuorisotyötä on hyödynnetty nuorten ja työntekijöiden arjessa jo varsin monipuolisesti. Digitalisaatio näyttäytyy erilaisissa ryhmätoiminnoissa, nuorisovaltuuston sähköisinä vaaleina sekä muun muassa nuorten tieto- ja neuvontatyön verkkopalveluna. Yhtenäisiä suuntaviivoja tai strategiaa ei ole kuitenkaan vielä laadittu. Strategian puuttumiseen on herätty Digimuutos 2020 -ohjelman myötä. Digimuutos 2020 -ohjelma on Oulun kaupungin sivistys- ja kulttuuripalveluiden kehittämisohjelma, jonka tavoitteena on luoda uusia toimintatapoja, automatisoida ja digitalisoida palveluverkkoa sekä tuottaa kattavampia palveluja digitaalisessa muodossa tai digitaalisissa palvelukanavissa. Nuorisopalveluiden osalta Digimuutos 2020 -ohjelman tavoitteena on luoda kokeilujen avulla strategia digitaalisen nuorisotyön kehittämiselle, jossa tarkastellaan erityisesti median ja teknologian tarjoamia mahdollisuuksia. [6]
Kehittämistutkimus Oulun nuorisopalveluissa
Kehittämistutkimus käynnistyi maisteriopintoihin kuuluvana opinnäytetyönä keväällä 2019. Tutkimuksella pyrittiin vastaamaan Oulun nuorisopalvelujen toiveeseen, saada tutkimustietoa digitaalisen nuorisotyön strategiatyön tueksi. Tutkimuksen tarkoituksena oli tuottaa tietoa nuorisotyöntekijöiden osaamisesta digitaalisen nuorisotyön suunnitelman tueksi ja samalla tuoda esiin se, millä eri tavoin nuorisotyöntekijöiden digitaalisen nuorisotyön osaamista pystytään jatkossa kehittämään. Tutkimuksessa tiedonhankintamenetelmänä käytettiin kyselyä, jonka muodostamisessa hyödynnettiin digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskus Verken teettämiä selvityksiä kuntien digitaalisesta nuorisotyöstä ja nuorisotyön digitalisaatiosta.
Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että Oulun nuorisopalveluissa suhtaudutaan nuorisotyön digitalisaatioon suurimmalta osin myönteisesti. Digitaalinen media ja teknologia tuovat mukanaan uusia mahdollisuuksia sekä positiivisia muutoksia. Digitalisaation koettiin myös vaikuttavan nuoriin, joten henkilöstö kokee, että heidän tulee pysyä muutoksessa mukana. Nuorten myös koettiin tarvitsevan tukea ja ohjausta digitaalisten ympäristöjen sekä teknologian käytön suhteen ja nuorisotyöllä onkin äärimmäisen hyvä mahdollisuus vastata tähän tarpeeseen.
Henkilöstö koki oman osaamisensa vahvaksi erityisesti media- ja informaatiolukutaidon osalta. Osaaminen arvioitiin heikoimmaksi teknisten välinetaitojen osalta sekä myös niiden taitojen kohdalla, joissa vaadittiin huomattavasti syvempää ymmärrystä digitaalisesta mediasta ja teknologiasta. Erityisesti digitaalisten nuorisokulttuurien tuntemusta pidettiin heikkona osa-alueena. Osa-alue, jossa omaa osaamista haluttiin erityisesti kehittää liittyi peli- ja teknologiakasvatukseen sekä sisällöntuottamiseen.
Oulun nuorisopalveluissa suurimmat haasteet nuorisotyön digitalisaatiolle olivat tutkimustulosten perusteella strategian puuttuminen, työajan riittämättömyys sekä puutteet henkilöstön osaamisessa. Kyseiset haasteet on nostettu esiin myös Verken valtakunnallisissa selvityksissä. [7] Yhteisen käsityksen ja strategian olemassaoloa voidaan pitää nuorisotyön digitalisaation kehittymisen kannalta ydinasiana, jonka myötä voidaan löytää ratkaisuja myös muiden haasteiden käsittelemiseksi. Tutkimustulosten perusteella voidaan myös todeta, että Oulun nuorisopalvelujen digitaalisen nuorisotyön strategian ensisijainen tavoite tulee olemaan yhteisen käsityksen luominen siitä, mitä nuorisotyön digitaalisuus on Oulussa.
Tutkimuksen kehittämisosiossa järjestettiin työpaja, jossa kyselystä saatujen tulosten sekä dynaamisen fasilitoinnin avulla aikaan saatiin konkreettisia toimenpiteitä, joiden myötä strategia nuorisotyön digitalisaatiolle alkaa muodostua. Työpajatyöskentelyn kautta etsittiin konkreettisia ratkaisuja sekä toimintamalleja, joilla osaamista pystytään kehittämään työyhteisöjen arjessa. Kehittämisosion ydinkysymyksiksi nousivat työntekijöiden osaamistason määrittely, ajankäytön priorisointi osaamisen kehittämisessä sekä nuorisotyön ja digitaalisuuden luonnollinen yhteensovittaminen.
Työpajatyöskentelyn tuloksena aikaan saatiin kolme toimenpidettä, joiden myötä luodaan strategiaa nuorisotyön digitalisaatiolle Oulussa. Nämä toimenpiteet olivat 1) digitaalisen nuorisotyön määrittely Oulussa, 2) lasten ja nuorten tarpeiden kartoitus sekä 3) uusien toimintatapojen luominen digitaaliseen nuorisotyöhön.
Kyseiset toimenpiteet sisältävät pienempiä osa-alueita, joita organisaatiossa lähdetään toteuttamaan askel kerrallaan. Esimerkiksi digitaalisen nuorisotyön määrittelyssä hyödynnetään tutkimuksen kyselystä saatua aineistoa, mutta käydään myös yksiköittäin läpi, miten digitalisaatio näkyy nuorisotalojen ja yksiköiden työssä tällä hetkellä. Nuorisotyö pyrkii vastaamaan olemassaolevaan tarpeeseen tai vaihtoehtoisesti tekee ennaltaehkäisevää kasvatus- ja ohjaustyötä. Sen takia onkin tärkeää kartoittaa ne tarpeet lasten ja nuorten elämässä, joihin nuorisotyön digitalisaatiolla voidaan vastata. Nämä tarpeet ovat myös nuorisotyön tavoitteiden mukaisia ja niiden täyttämisellä pyritään esimerkiksi osallisuuden tukemiseen, eriarvoisuuden vähentämiseen tai mediataitojen opetteluun. Tarvekartoituksen tulee olla jatkuvaa ja se voi tapahtua niin ajankohtaisia tutkimustuloksia seuraamalla, mutta erityisesti nuorisotyön ytimessä, päivittäisissä kohtaamisissa nuorten kanssa. Uusien toimintatapojen avulla pyritään aikaansaamaan, toimivia ja pysyviä malleja, joiden avulla henkilöstön osaamista voidaan kehittää pienin askelin ja yksinkertaisella toteutuksella.
Kehittämisosion työpajassa tuotiin vahvasti esiin, että ulkoinen koulutus ei aina ole tarpeen, sillä Oulun nuorisopalvelujen henkilöstöllä on todella paljon digitaalisen nuorisotyön osaamista, jota pitää pyrkiä hyödyntämään tehokkaammin. Tähän olemassa olevan osaamisen hyödyntämiseen halutaan vastata ”digivartti”-toiminnan käynnistämisellä työyhteisöissä.
Miten työskentelyä jatketaan Oulussa?
Oululaisen nuorisotyön digitalisaation määrittelyssä tulee hyödyntää Oulun nuorisotyön perussuunnitelmaa ja pyrkiä peilaamaan digitalisaatiota nuorisotyön tavoitteiden ja arvojen kautta. Näin digitaalisuudesta ei luoda irrallista osa-aluetta vaan se saadaan linkitettyä tiiviisti kaikkeen nuorisotyöhön. Strategian ja yhtenäisen käsityksen luominen edesauttaa myös digitaalisuuden käsitteen ymmärtämistä ja sisäistämistä omassa työssä.
Uusien toimintatapojen luomisella pyritään jatkossakin vahvistamaan henkilöstön digitaalista osaamisen kehittymistä. Erilaisia menetelmiä hyödyntäen voidaan luoda innostusta ja aitoa kiinnostusta digitalisaatiota kohtaan. Kun osaamisen kehittämisessä huomioidaan erilaiset tavat oppia sekä digitalisaation eri näkökulmat, voidaan työntekijöiden osaamisalueita kehittää ja monipuolistaa. Henkilöstöllä on todella paljon erityisosaamista digitaalisten menetelmien ja työkalujen suhteen, mutta tätä osaamista ei ole pystytty hyödyntämään riittävän hyvin. Kehittämisosion työpajan tuloksena syntynyt ajatus ”digivarteista”, kannustaakin työntekijöiden väliseen mentorointiin, jossa uutta asiaa, laitetta tai menetelmää voi rauhassa tutkia oman työyhteisön kanssa ja sitä kautta lähteä jopa hyödyntämään kyseistä osa-aluetta nuorten kanssa työskennellessä.
Ongelmana digitaalisen osaaminen mittaamisessa on se, ettei ole olemassa minkäänlaisia mittareita tai määritelmiä sille, mikä on riittävää. Nuorisotyön digitaalinen osaaminen on huomattavasti laaja-alaisempi kokonaisuus kuin erilaisten sovellusten tai mobiililaitteiden käytön hallitseminen. Nuorisotyöntekijöiden kompetenssin tulisi kehittyä samaan tahtiin nuorten digitaalisen osallisuuden kanssa, sillä nuorten kohtaamat riskit digitaalisessa maailmassa ovat jokapäiväisiä. Nuorisotyöntekijöiden digitaalisten taitojen osaamisvaatimukset ovat laajat ja liittyvät digitalisoitumisen kehitykseen sekä sen yhteiskunnallisiin vaikutuksiin kokonaisuudessaan. Kasvatuksellinen ote sekä kielteisistä ilmiöistä puhuminen tulee jatkossa olemaan entistä tärkeämpää. [8]
Nuorisotyön digitalisaatio vaatii jatkuvaa keskustelua organisaation sekä työyhteisöjen sisällä. Digitaalinen kehitys on etenee huimaa vauhtia ja samaan aikaan se muuttaa yhteiskuntaa sekä luo uusia haasteita, mutta myös mahdollisuuksia nuorisotyön kentälle. Nuorisotyön ehdottomia vahvuuksia digitalisaation myllerryksessä on sen vapaus reagoida ja toimia nopeasti nuorten muuttuvien tarpeiden mukaan. Myös Oulussa tulee herkemmin tarttua uusiin menetelmiin ja reagoida nopeammin digitaalisten nuorisokulttuurien sykkeessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että nuorisotyöntekijöiden tulisi tietää ja osata kaikki, vaan ennemminkin sitä, että nuorisotyön digitalisaatioon tulisi suhtautua avoimin mielin sekä osoittaa aitoa kiinnostusta nuorten käyttämää digitaalista mediaa ja teknologiaa kohtaan.
Lähteet:
[1] Lauha, H. 2016. Nuorisotyö osana yhteiskunnan digitalisoitumista. Teoksessa: Lauha, H. & Tuominen, S. (toim.) 2016. Kohti digitaalista nuorisotyötä. Helsinki: Verke, 19–24.
[2] Key competences for lifelong learning – European Reference Framework 2008. Luxembourg: Office for Official Publications of the European Communities. (https://publications.europa.eu/s/mNU8)
[3] Developing digital youth work – Policy recommendations, training needs and good practice examples, For youth workers and decision-makers. 2018. Luxembourg: Publications Office of the European Union. (https://publications.europa.eu/s/mNU9)
[4] Valtakunnallinen nuorisotyön ja -politiikan ohjelma vuosille 2017–2019. Opetus- ja kulttuuriministeriö. (https://minedu.fi/paatos?decisionId=0900908f805648d1)
[5] Lauha, H. 2019. Miksi tarvitsemme digitaalista nuorisotyötä? Teoksessa: Digitalisaatio ja nuorisotyö. Helsinki: Verke & Eesti Noorsootöö Keskus (ENTK), 15-19.
[6] Digimuutos 2020 -ohjelma. Oulun kaupunki, Sivistys- ja kulttuuripalvelut.
[7] Kunnallisen nuorisotyön digitalisaatio 2019. (https://www.verke.org/wp-content/uploads/2019/05/Kuntaraportti-2019.pdf)
[8] Eriksson S., Tuuva-Hongisto S., (2019). Nuorisotyön digitalisaatio 2030 ”Meidän tulisi osata tarjota nuorille työkaluja maailmaan, jota me emme vielä itse tunne.” Teoksessa: Xamk Tutkii 11, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. (http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-192-7)
[9] Vilmi, K. (2020) Digitaalisen nuorisotyön osaaminen Oulun nuorisopalveluissa: Osaamisen kartoittaminen digitaalisen nuorisotyön suunnitelman tukena. (http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202002252736)
Kirjoittajat:
Karoliina Vilmi, Oulun kaupunki, Sivistys- ja kulttuuripalvelut
Kati Päätalo, TtT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Oy
Kari Virolainen, YT, yliopettaja, Oulun ammattikorkeakoulu Oy
