Loppuvuodesta 2003 sai alkunsa Facemash, jonka pääasiallisena tarkoituksena oli tarjota opiskelijoille mahdollisuus arvostella muita opiskelijoita. Palvelu näytti kaksi kuvaa rinnakkain, ja käyttäjän piti valita niistä se henkilö, joka hänen mielestä oli ”kuumempi”. Noin vuoden päästä Facemashin avaamisesta Mark Zuckerberg aloitti uuden projektin, jonka nimeksi tuli Facebook.
Tämä uusi palvelu mahdollisti samassa koulussa olevien henkilöiden etsimisen, ja sillä pystyi myös katsomaan, ketkä opiskelijoista kävivät samaa luokkaa. Lisäksi sen avulla pystyi tarkastelemaan ystävien kavereiden profiileja. Alussa tämä uusi palvelu oli käytössä vain Harvardin yliopistossa, mutta lokakuussa 2005 Facebook laajeni 21 yliopistoon, ja loppuvuonna se oli käytettävissä jo yli 25 000 koulussa ympäri maailman. Tällöin ymmärrettiin Facebookin suuret mahdollisuudet, ja vuoden 2006 alusta se oli avoinna kaikille yli 13-vuotiaille.
Suomessa Facebook alkoi levitä lokakuussa 2007, ja seuraavana vuonna otettiin käyttöön suomenkielinen Facebook. Tämä oli aikaa, jolloin Suomessa verkkonuorisotyö oli vielä aika tuntematonta, ja sitä tehtiin kunnallisella sektorilla lähinnä Netarin toimesta. Monissa kunnissa ryhdyttiin kuitenkin heräämään siihen todellisuuteen, että nuoret viettävät yhä enemmän aikaa verkossa, ja näitä nuoria haluttiin tavoittaa jollain tavalla. Facebook tulikin kuin tilauksesta, sillä se oli ensimmäisiä suuria palveluita, joka houkutteli käyttäjiksi myös aikuisia, eli myös nuorisotyöntekijöitä. Vuosien kuluessa yhä useammat siirtyivät Facebookin käyttäjiksi, ja siitä tuli monelle osa arkipäiväistä verkkorutiinia. Samalla sen käyttö tuli tutuksi ja käyttö koettiin helpoksi. Tämä oli yksi suuri tekijä, joka aiheutti sen, että Facebookia alettiin miettimään vakavasti myös työvälineenä. Se oli tuttu, ja sitä kautta sinne oli helppo tehdä työntekijäprofiili ja aloittaa työ.
Tästä alkoi samalla myös verkkonuorisotyön kehityksen taantuma. Verkkonuorisotyöhön kohdistuva innostus suuntautuikin monipuolisen verkkotyön sijaan Facebookiin. Facebook koettiin helpoksi tavaksi vastata verkkonuorisotyön haasteisiin, joten muita vaihtoehtoja ei edes mietitty. Alkuinnostuksessa ei pysähdytty miettimään asiaa eettiseltä kannalta tai lukemaan uuden palvelun käyttöehtoja. Facebookin käyttöehdot nimittäin kieltävät profiilien käyttämisen työn tekemiseen, ja samoin ne kieltävät henkilöltä useamman profiilin. Tämä asia ei kuitenkaan tuntunut ketään häiritsevän, vaan oltiin tyytyväisiä siihen, että vihdoin oli löydetty helppo tapa tehdä verkkonuorisotyötä. Facebookissa hyödynnettiin niitä samoja toiminnallisuuksia, joita oltiin totuttu käyttämään omassa henkilökohtaisessakin käytössä. Tässäkin tilanteessa olisi ollut vielä tilaisuus miettiä, mitä kaikkea muuta Facebook mahdollistaisi, kuin pelkästään profiilin tarjoamat toiminnallisuudet.
Toimintaa Facebookin ulkopuolella ei edes mietitty, eikä myöskään Facebookissa tehtävää työtä suunniteltu tai kehitetty eteenpäin. Monille asioille vain kohauteltiin olkapäitä, ja esimerkiksi käyttöehtojen rikkomista perusteltiin sillä, että nuorisotyö on aina ollut kapinointia ja siihen kuuluu omien polkujen kulkeminen. Mikäli asiat olisi tehty toisin, olisi se aika, mikä nyt on käytetty Facebookin poistamien profiilien uudelleenluomiseen, voitu hyödyntää sen miettimiseen, miten verkkonuorisotyötä voitaisiin tehdä laadukkaasti käyttöehtoja rikkomatta.
Suurin vaikutus Facebookilla on kuitenkin ollut siihen, että verkkonuorisotyöhön ei ole tullut viime vuosina oikeastaan mitään uutta ja merkittävää oivallusta. Verkkonuorisotyö nähdään Facebookin käytön vuoksi lähinnä tiedottamisena ja chattaamisena, vaikka se voisi olla paljon muutakin. Erityisesti toiminnallinen puoli puuttuu melkein kokonaan tämän päivän verkkonuorisotyöstä. Nuorisotyö on aina pohjautunut toimintaan ja yhdessä tekemiseen – miksi tätä samaa työtapaa ei sovelleta verkossa? Miksi keskitymme vain toimintojen mainostamiseen, tiedottamiseen ja keskusteluun?
Mikäli Facebookia ei olisi ikinä tullut, olisi verkkonuorisotyö varmasti aivan toisella tasolla. Ilman Facebookia olisimme oikeasti joutuneet miettimään uusia tapoja kohdata nuoria verkossa ja tehdä heidän kanssaan jotain yhdessä. Verkkonuorisotyö olisi paljon monipuolisempaa ja rikkaampaa. Samoin se olisi paljon turvallisemmalla pohjalla: on vaarallista, kun yksi tärkeä työmuoto on täysin riippuvainen vain yhdestä alustasta. Pelottaa ajatella, mitä tapahtuu verkkonuorisotyölle, kun Facebook joskus menettää suosionsa. Siinä vaiheessa kaikki työ alkaa aivan alusta. Tai jäähän meille kuntien nuorisotoimien sivut, joista melkein kaikista löytyy samat asiat asumisesta, opiskelusta, tilojen aukioloista ja ehkä muutama parin vuoden takaisen diskon mainos. Samoilla sivuilla kummittelee varmasti vielä pitkään Facebookin ja muutaman muun vanhentuneen sosiaalisen median palvelun logot, joita kaikkia ei ole edes ikinä käytetty mihinkään ensimmäisen postauksen jälkeen.
Meillä on vielä mahdollisuus korjata tilanne, ottaa pää pois laatikosta ja katsoa ympärille, havainnoida nuorten monipuolista ja rikasta verkkokäyttäytymistä, ja suunnitella sen pohjalta uusia verkkonuorisotyön toimintatapoja. Tämä tapahtuu kuitenkin alussa pienin ja varovaisin askelin, koska joudumme opettelemaan uusia asioita ja vierailemaan ja käyttämään meille vieraita ympäristöjä. Ensimmäinen askel voisi olla vierailu vaikkapa Ylilaudalla ja Redditissä, ja havainnoida siellä verkon käytön kirjavuutta ja monipuolisuutta. Verkko ja verkkokulttuurit ovat niin paljon muutakin kuin vain Facebook.
