Henkilö kävelee ulkona auringonlaskua kohti.

Arkisto

Nuorisotyön ympäristöt muutoksessa – miten reagoimme?

15. maaliskuun 2021

Verkkonuorisotyö tuli vauhdilla kasvokkain kohtaavan työn rinnalle. Nuorisotyö tasapainottelee edelleen hybridimallissa verkon ja kasvokkaisen kohtaamisen välillä. Muuttunut toimintaympäristö on tuonut mukanaan uusia tuen tarpeita nuorisotyöntekijöille. Miten muutokseen tulisi reagoida ja onko nuorisotyö tarpeen organisoida tulevaisuudessa toisin?

Maaliskuussa 2020 verkkonuorisotyö korvasi nopeasti nuorten kasvokkain tapahtuvan kohtaamisen koronarajoitteiden tullessa voimaan. Vaikka pandemian uhka oli esiintynyt jo pitkään erilaisissa skenaarioissa, ei tilanteeseen ollut varauduttu yhteiskunnan tasolla. Puutteellinen ennakointi johtaa usein nopeisiin ratkaisuihin, jotka saattavat synnyttää uusia ongelmia. (Haukkala 2020.) On siis loogista, että myöskään nuorisotyö ei osannut etukäteen varautua pandemian mukanaan tuomiin muutoksiin nuorten hyvinvoinnin tukemisessa.

Puutteellisesta ennakoinnista huolimatta nuorisotyön yhdenyön digiloikka synnytti monia hyviä uusia käytänteitä nuorisotyöhön. Erityisesti taidot toimia eri sosiaalisen median kanavissa nuorisotyöllisellä otteella on vahvistunut. (Helin & Moisala 2021.) Muutos ei kuitenkaan tapahtunut itsestään, vaan vaati nuorisotyöltä uuden toimintakulttuurin oppimista, sillä valmiita malleja ei ollut. Tekstissä pohditaan, miten uuden tilanteen hallitsemista olisi voinut tukea paremmin ja mitä muutoksesta tulisi oppia tulevaisuutta ajatellen.

Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskuksessa selvitettiin syksyllä 2020 nopean tiedontuotannon keinoin, miten nuorisotyöntekijät ovat kokeneet korona-ajan ja mitä tukea verkkonuorisotyön tekemiseen tarvittaisiin? Nopealla tiedontuotannolla tuotetaan tietoa koulutuksen ja päätöksenteon tueksi nuorisotyön ajankohtaisista ilmiöistä (Helin & Moisala 2020). Kolmivaiheinen tiedonkeruu koostui kaikille nuorisotyötä kunnissa tekeville ammattilaisille kohdennetusta kuuden kysymyksen avoimesta verkkokyselystä (n=148), fokusryhmäkeskusteluista (n=4) ja Padlet-alustalla kerätyistä tiedoista (39 vastausta). On syytä huomioida, että aineisto on pieni, eikä siitä voi tehdä yleistettäviä tulkintoja.

Nuorisotyöntekijöiden tuen tarve muutoksen keskellä

Korona-aika toi muutoksia työn tekemisen tapaan ja vaati työajan organisoimista uudella tavalla. Kyselyn perusteella 65 prosenttia vastaajista koki, että koronavirus on lisännyt jonkin verran työmäärää. 13 prosenttia vastaajista koki työmäärän lisääntyneen paljon ja 22 prosenttia vastaajista ei kokenut työmäärän lisääntyneen ollenkaan.

Kuvio koronaviruksen lisäämästä työmäärästä. Kyselyyn vastasi 148 henkilöä, joista 13 % vastasi paljon, 65% jonkin verran ja 22% ei ollenkaan työmäärän kasvaneen.
Kuva 1. Kokemus korona-ajan vaikutuksesta työmäärään.

Fokusryhmäkeskusteluissa pohdittiin syitä kokemukselle työmäärän lisääntymisestä. On selvää, että uusien työtapojen kehittäminen perustyön rinnalla vaati työaikaa. Oma työ oli organisoitava eri tavalla ja nuoret piti tavoittaa uudelleen verkkoympäristöstä nuorisotilojen ollessa suljettuja.

Fokusryhmissä nousi esiin myös näkökulma, että työmäärä ei välttämättä ole konkreettisesti lisääntynyt, vaan työn tekemisen tavan muuttuminen on tuottanut kokemuksen työmäärän lisääntymisestä. Erityisesti puuttuva osaaminen verkkoympäristössä toimimisesta vaati työntekijöiltä perehtymistä ja uuden opettelua pakon edessä. Kaikilla työntekijöillä ei ollut muutoksen hetkellä riittäviä taitoja uusien alustojen haltuunottoon verkkonuorisotyön tekemiseksi. Tämä on saattanut aiheuttaa tunteen liiallisesta työmäärästä ja työn kuormittavuudesta.

On joutunut hyppäämään sieltä omasta pikku turvaboksistaan ulos, jolloin se tuntuu paljon raskaammalta se työ, koska koko ajan pitää miettiä sitä uutta.

Fokusryhmään osallistunut

Tunne työn kuormittavuudesta tuntui kevään aikana kuitenkin tasaantuneen, kun uudet työn tekemisen tavat oli otettu haltuun. Kevään muutoksessa osa vastaajista olisi kuitenkin tarvinnut enemmän tukea omalta esimieheltä. 51 prosenttia vastaajista koki saaneensa täysin tai jokseenkin riittävästi tukea omalta esimieheltä verkkonuorisotyön tekemiseen. 36 prosenttia vastaajista taas ei kokenut saavansa riittävää tukea.

 

Kuvio esimeheltä saaman tuen määrästä verkkonuorisotyössä. Vastaajia 148, joista 19% täysin samaa mieltä, 32% jokseenkin samaa mieltä, 9% ei samaa eikä eri mieltä, 21% jokseenkin eri mieltä, 15% täysin eri mieltä ja 4% ei tee verkkonuorisotyötä.
Kuva 2. Kokemus tuen tarpeesta verkkonuorisotyön tekemiseen

Tuen tarve liittyi aineiston perusteella pääasiassa samaan teemaan kuin työn kuormittavuutta lisänneet tekijät, eli oman osaamisen ja työn kehittämisen tarpeeseen. Osa työntekijöistä joutui nopealla aikataululla ottamaan itse haltuun uudet välineet ja luomaan suunnitelman työn toteuttamiseksi.

Pitäisi olla aikaa ja opastusta erilaisten digitaalisten alustojen käyttöön. Jos uusien välineiden ja menetelmien opettelu pitää tehdä lennossa ja muun työn salliessa niin jää käyttöönotto vaillinaiseksi.

Padlet-vastaus

Aineistosta nousi myös esiin verkkonuorisotyössä vastaan tulleita uusia tilanteita, jotka ovat kuormittaneet työntekijää henkisesti. Nuorten kohtaaminen tekstipohjaisilla alustoilla ei aina anna työntekijälle välitöntä palautetta omasta työstään, sillä mahdollisuus tulkita nuorten reaktioita esimerkiksi nuoren kasvoilta ja kehonkielestä ei ole mahdollista. Verkkovälitteisessä kommunikoinnissa voi keskusteluissa nousta esiin totuttua rankempia aiheita.

Ongelmatilanteissa, joissa esim. maallittaminen tai ilmiöt alkavat ahdistamaan, kenelläkään (esimiehillä) ei ole oikeaa vastausta tilanteen hoitamiseksi.

Kyselyyn vastannut

Erityisesti anonyymeissa verkkovälitteisissä palveluissa ammattilaisilla on rajalliset mahdollisuudet huolehtia nuoren hyvinvoinnista, jos nuori päättää irtaantua palvelusta (Moisala 2020). Nuorisotyöntekijä ei voi aina tietää, onko nuori esimerkiksi ohjauksen johdosta kertonut vaikeasta tilanteestaan vanhemmilleen tai muille ammattilaisille. Epätietoisuus oman työn vaikutuksista nuorten hyvinvoinnin lisäämiseen voi lisätä työn kuormittavuutta ja vaatii esimiehiltä valmiuksia tukea työntekijöidensä työhyvinvointia uudessa tilanteessa.

Miten sopeutamme uuden vanhaan?

Nuorisotyö sopeutti toimintansa keväällä nopeasti uuteen tilanteeseen, mutta koronarajoitteiden osin vapautuessa eteen tuli uusi pohdinta työn tekemisen tavoista. Syksyllä 2020 kunnissa pystyttiin palaamaan osin vanhaan, jolloin nuorisotyö joutui tasapainottelemaan kasvokkaisen kohtaamisen ja keväällä käynnistetyn verkkonuorisotyön välillä. Useissa kunnissa verkkonuorisotyön uusiin toimintoihin ei ollut enää mahdollisuutta käyttää riittävästi työaikaa. Aineistosta nousi esiin epätietoisuutta verkkonuorisotyön toteutuksesta tulevaisuudessa. (Helin & Moisala 2021.)

Syksyllä toiminnot jatkuivat ns. normaalisti – nuorisotilat avautuivat, ja niiden toiminta on syksyn ajan pyörinyt entiseen malliin. Verkossa tehtävä työ jää väkisinkin sen jalkoihin, sillä siihen ei ole työnantajan puolelta jyvitetty lainkaan työaikaa kenellekään, ja sen kunnollinen ja täysipainoinen tekeminen ns. muun työn ohessa on mahdotonta.

Kyselyyn vastannut

Korona-aika osoitti verkkonuorisotyön tarpeen. Laajemmin verkkoon siirryttyään nuorisotyö tavoitti myös uusia nuoria. Oleellista on pohtia, miten nämä nuoret saadaan pidettyä mukana, jos painopiste siirtyy takaisin kasvokkaiseen toimintaan. Digiloikka ei ole kasvattanut nuorisotyön käytössä olevia varoja, joten realistista on pohtia nuorisotyön uudelleen järjestämistä toiminnan laajentamisen sijaan.  Mihin kaikkialle nuorisotyön tulisi ulottaa toimintaympäristönsä tulevaisuudessa? Tähän pohdintaan tulee kutsua mukaan nuoret ja kysyä, missä he haluavat nuorisotyön kohdata.

Lisätietoja nopeasta tiedontuotannosta: https://www.xamk.fi/tutkimus-ja-kehitys/kunnallisen-nuorisotyon-osaamiskeskus/

Lähteet

Haukkala, H. 2020. Ennakoinnin ja kokonaisturvallisuuden mallimaa kohtaa koronaviruksen: Missä Suomi onnistui ja missä epäonnistui? Blogi. Tutkijaliitto ja Tiede&edistys -lehti. Saatavissa: https://tutkijaliitto.wordpress.com/2020/12/03/haukkala/ [viitattu 3.2.2021].

Helin, E. & Moisala, M. 2021. Nuorisotyön yhden yön digiloikka. Blogi. Kunnallisen nuorisotyön osaamiskeskus Kanuuna. Saatavissa: https://medium.com/kyn%C3%A4ily%C3%A4-kunnallisesta-nuorisoty%C3%B6st%C3%A4/nuorisoty%C3%B6n-yhden-y%C3%B6n-digiloikka-549de7600ac2 [viitattu 3.2.2021].

Helin, E. & Moisala, M. 2020. Nopeasti muuttuva maailma tarvitsee nopeaa tietoa. READ nro 3/2020, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Saatavissa: https://read.xamk.fi/2020/kestava-hyvinvointi/nopeasti-muuttuva-maailma-tarvitsee-nopeaa-tietoa/ [viitattu 3.2.2021].

Moisala, M. 2020. Kokemuksia nuorten verkkovälitteisestä kohtaamisesta. Teoksessa Moisala, M. (toim.) Paikkariippumattomuus tulevaisuuden nuorten palveluissa maaseudulla, Xamk tutkii 14, Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulu. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-344-242-9 105-117. [viitattu 3.2.2021].

Katso kaikki blogikirjoitukset

Arkisto