Ensimmäisessä blogissani käsittelin nettirikosuhrikokemusta ja sen merkitystä nuorelle. Tässä toisessa blogissani pohdin uhrikokemusta selittäviä syitä ja annan joitain vinkkejä siihen, kuinka ennaltaehkäistä nettiuhrikokemusta.
Internet kuvataan usein koneiden ja tietoverkkojen muodostamana teknisenä alustana erilaisille digitaalisille palveluille. Minulle Internet on paljon laajempi sosiotekninen kokonaisuus, joka muodostuu koneista, tietoverkoista ja ennen kaikkea ihmisistä, jotka ovat yhteydessä toisiinsa Internetissä. Lisäksi oma näkemykseni on, että netin pitäisi olla avoin kaikille sen käyttöä haluaville ja ennen kaikkea netin käytön tulisi olla vapaaehtoista: jos haluat olla pois netistä, senkin pitäisi olla mahdollista. Kuitenkin netin roolin muuttuessa yhteiskunnassamme, on sen käyttö muuttunut pikemminkin pakolliseksi kuin vapaaehtoiseksi yritysten, organisaatioiden ja yhteiskunnan siirtäessä palveluita nettiin kiihtyvällä nopeudella.
Jotta voisimme ja haluaisimme kaikki käyttää nettiä, käytön tulisi olla myös turvallista ilman, että ihmisille syntyisi netin käytöstä sellaista pelkoa, jonka takia he jättäytyisivät sieltä pois. Yhtä lailla kuin me fyysisessä maailmassa välttelemme tilanteita, joissa rikoksen uhriksi jäämisen riski kasvaa, haluamme toimia samoin netissä. Netissä on vain välillä todella vaikea ymmärtää ja havainnoida erilaisia riskitilanteita. Siksi onkin tärkeää ymmärtää, mitkä asiat kasvattavat riskiä jäädä netissä rikollisten uhriksi, ja mitkä asiat eivät.
Suomalaisnuorilla sukupuoli tai ikä eivät ole merkitseviä tekijöitä nettirikosuhrikokemuksen osalta. Tämä johtunee siitä, että Suomessa nuoret käyttävät nettiä ja sosiaalisen median palveluita yhtä paljon sukupuolesta ja iästä riippumatta. Sen sijaan sukupuoli näkyy siinä, millaista rikollisuutta tai häirintää nuori kokee netissä. Ehkä hieman yllättäen, vuoden vanhan tutkimuksen mukaan, Suomessa naiset kohtaavat petosyrityksiä netissä hieman useammin kuin seksuaalista ahdistelua. Miesten kohdalla yleisimpiä rikosmuotoja ovat petos ja kunnianloukkaus.
Myöskään pelkkä netin tai sosiaalisen median käyttö yksistään eivät kasvata riskiä joutua nettirikollisten silmätikuksi, vaikka jakaisikin itsestään tietoa somessa. Taustalla tässä voi olla se, että sosiaalisen median palveluja ja niiden käyttäjiä on vain yksinkertaisesti niin paljon, että erottuakseen massasta rikollisten kohteeksi joutuakseen pitäisi ilmeisesti tehdä jotain todella erikoista tai näyttävää. Suosittelen kuitenkin, että tietojen jakaminen itsestä sosiaalisessa mediassa kannattaa pitää turvallisissa rajoissa. Esimerkiksi tieto somessa pitkistä lomamatkoista saattaa houkutella fyysisessä maailmassa varkaat vierailulle tyhjään kotiin.
Edellisessä blogissani viittasinkin jo impulsiiviseen käyttäytymiseen yhtenä riskitekijänä nettirikosuhrikokemusten taustalla. Impulsiivinen ihminen ei pohdi niinkään riskejä, vaan hakee nopeita voittoja piittaamatta pitkän tähtäimen vaikutuksista nyt tehtävään päätökseen. Maltti on valttia, mitä tulee toimimiseen – esimerkiksi saadessamme sähköpostiin tai puhelimen viesteihin uskomattomia mahdollisuuksia rikastua toimiessamme nopeasti. Viesteissä saatetaan väittää esimerkiksi tilatun paketin olevan jumissa postissa tai tullissa, tai että toimimalla heti saat ostettua muodikasta tavaraa halvalla. Tällaisia viestejä ilmestyy yleensä aina kun kalenterissa on hetki, jolloin ihmiset alkavat tilailemaan netistä tavaraa normaalia enemmän – esimerkiksi joulun alla. Eivät ne netin rikolliset tiedä, oletko tilannut jotain vai et – sinulle saapunut viesti on vain hyvä arvaus.
Yksinäisyys ja avoimuus ovat olennaisia seikkoja uhrikokemuksen taustalla. Tämä siksi, että me ihmiset olemme sosiaalisia olentoja. Kaipaamme toistemme seuraa ja haluamme rakentaa merkityksellisiä, pitkäkestoisia ihmissuhteita ja aitoja yhteyksiä muihin ihmisiin. Ihmissuhteissa määrää tärkeämpi onkin suhteen laatu. Valitettavasti netin rikolliset pyrkivät hyödyntämään näitäkin ulottuvuuksia yrittäessään saada teon kohteitaan lankeamaan heille asetettuihin ansoihin. Yksinäisyys ja sen kokeminen sekä toisaalta avoimuus persoonallisuuspiirteenä kasvattavat riskiä joutua rikoksen uhriksi. Sekä yksinäiset että avoimet ihmiset etsivät ja luovat uusia ihmissuhteita netissä ennestään tuntemattomien ihmisten kanssa. Tällaisessa hetkessä rikolliset voivat iskeä. Näitä rikosmuotoja kutsutaan usein nimillä rakkauspetos tai romanssihuijaus aikuisten ihmisten parissa, mutta yhtä lailla kohteena voi olla nuori, jolta uusi ”ystävä” yrittää netissä huijata rahaa.
Nettirikoksen uhriksi jäämisen riskiä voi pienentää monella tapaa. Netin turvallisuudessa ei ole kyse vain teknologiasta vaan ennen kaikkea ihmisistä ja sen ymmärtämisestä, mihin netin vaarat ja vaaralliset tilanteet liittyvät. Nuorten kohdalla aikuiset voivat tarjota paljonkin apua olematta teknologiaguruja. Yleensä maltti ja hetken pohdinta vievät jo pitkälle. Viranomaiset, pankit tai muutkaan organisaatiot eivät koskaan kysele sinulta käyttäjätunnuksia tai salasanoja netissä sähköpostiviesteissä. Tuntuuko joku asia netissä liian hyvältä ollakseen totta? Jos tuntuu, niin todennäköisesti sinua yritetään huijata. Ja ei, sille juuri netissä tapaamallesi uudelle ystävälle ei kannata heti olla lähettämässä rahaa johonkin pikaiseen tarpeeseen. Ikävä kyllä, kyseessä voi olla petos. Kannattaa myös tutustua erilaisiin hyviin ohjeisiin viranomaisten, kuten Kyberturvakeskuksen tai Turvalistien sivustoilla. Nämä sivustot tarjoavat neuvoja turvalliseen netinkäyttöön fiksulla ja jopa hauskalla tavalla.
