Pelit ovat aina kuuluneet osaksi nuorten kanssa tehtävää työtä. Siksi on luontevaa ottaa mukaan myös digitaalinen pelaaminen ja ennen kaikkea pelaajat mukaan toimintaan.
Aluksi pelit toimivat houkuttimena seurakunnan kerhoihin ja iltoihin. Silloin ei pelikonsoleita ollut vielä jokaisessa taloudessa niin kuin nykyään ja konsolit edustivat uutta ja erilaista toimintaa. Lisäksi peleihin saatiin yhdessä pelaamisen maku, joka oli erilaista kuin tyypillinen kotona tapahtuva yksinpelaaminen. Alusta asti pelien avulla on järjestetty turnauksia ja kilpailuja ja tämä on ollut myös uutta ja kiinnostavaa. Nykyään pelaamista harrastavat kaikki, mutta edelleen pelitoiminta seurakunnassa vetoaa nimenomaan sosiaalisuudellaan.
Aluksi pelaaminen kiinnosti nimenomaan poikia ja poikatyössä olikin itsestään selvää käyttää erilaisia pelejä osana toimintaa, joko sisäänvetona tai sitten itse päätoimintana. Avoimien ovien kerhossa konsoleilla on omat paikkansa. Ennen konsoleita oli suuri hitti, kun järjesti tietokoneen peleineen kokeiltavaksi ja pelattavaksi. Siihen tarvittavaa tietotaitoa ei ollut kaikilla. Nykyään pelipisteen järjestäminen on helppoa.
Lanit
Pelien yleistyttyä kotitalouksissa, niiden uutuudenviehätys katosi, mutta pelaamisesta tuli yksinäistä toimintaa. Siihen aikaan jo kaivattiin mahdollisuutta pelata yhdessä toisia, oikeita ihmisiä vastaan. Yleistyi ns. LAN-toiminta, eli koneet kannettiin johonkin yhteiseen tilaan ja kytkettiin verkkokaapeleilla yhteen, jolloin oli mahdollista pelata moninpelejä. Seurakunnassakin lähdettiin mukaan tähän, sillä olihan meillä nimenomaan tiloja, seurakuntasaleja ja leirikeskuksia käytettävissä tällaiseen toimintaan. Lanit toteutettiin yleensä viikonloppu- tai yönyli-toimintana. Osallistujat toivat omat koneensa illalla seurakuntatalolle ja yö pelaittiin yhdessä. Osallistujilla oli mahdollisuus ottaa torkkuja sivuhuoneissa ja yhdessä valmistettiin pientä iltapalaa. Mukana oli myös jotain muutakin yhteistä ohjelmaa, kuten illanviettoa, kilpailuja hartauksia ja hiljentymisiä.
Bittileirit
Ensimmäisten Assemblyjen jälkeen pohdittiin, miten lapsille voisi järjestää vastaavia tilaisuuksia ja syntyi idea leiritoiminnasta, joka olisi lanitapahtuma. Tampereella järjestettiin ensimmäinen bittileiri vuonna 1994 normaalina kesäleirinä, jossa pääpaino oli digitaalisella pelaamisella. Silloin suurin ”hitti” oli liittää kaksi konetta yhteen ns. nollamodeemikaapelilla, jolloin voitiin pelata suosittua Doom-peliä toista henkilöä vastaan. Samoin leirillä pelattiin ensin Fifa-jalkapalloa, jonka jälkeen siirryttiin nurmikolle oikean pallon perään. Leiristä tuli niin suosittu, että seuraavana vuonna järjestettiin uudestaan ja sen jälkeen leirejä on ollut vuosittain 3-5 kpl aina suurten lomien aikaan.
Leirin idea on mahdollistaa lapsille omat lanit, jolloin leirin henkilökunta auttaa verkon muodostamisessa ja opettaa lapsia koneenhallintaan ja käyttöön liittyvissä asioissa. Aluksi hankimme seurakunnalle ison kasan verkkokortteja, joita sitten leirin aluksi asennettiin lasten koneille, jotta verkkopelaaminen mahdollistuisi. Nykyään kaikissa koneissa on valmiina verkkokortit ja tietoliikenneyhteydet. Jokainen lapsi tuo oman koneensa leirille ja niistä muodostetaan leirin verkko. Seurakunnilla ei ole yhtään omaa konetta, ainoastaan muutama pelikonsoli väliaikaviihteeksi. Aluksi kaikilla ei ollut omia koneita, tällöin kaverit lainailivat koneita toisiltaan ja monen leiri olikin tylsä, kun joutui odottamaan omaa vuoriaan. Nykyään koneet ovat yleisempiä ja helpompia kuljettaa, joten nykyään ei kukaan enää saavu leirille ilman tietokonetta.
Aikaisemmin tietokoneharrastus käsitti muutakin toimintaa kuin pelkkää pelaamista. Yhdessä tehtiin digitaalisia kuvia, elokuvattiin, kasattiin ja huollettiin koneita, asenneltiin käyttöjärjestelmiä ja koneen kanssa puuhasteltiin myös leirillä. Nykyään tarve tämäntyyppiseen toimintaan on vähentynyt koska kaikki saavat hankittua pelilaitteensa ja pelinsä valmiina. Nykyään suosituimmaksi ovat muodostuneet erilaiset yhteiset pelitapahtumat ja turnaukset. Lanipelit ovat edelleen suosittuja, vaikka monet pelaavatkin ns. nettipelejä leirillä yhdessä vieruskaverin kanssa. Samaa peliä saatetaan pelata yhdessä kotoa käsin muulloin, joten leirin suosio on yhdessä olemisessa ja yhdessä pelaamisessa eikä niinkään enää pelkästään pelaamisessa.
Leirit ovat edelleen suosittuja ja täyttyvät hetkessä. Leirin perusidea alusta alkaen on ollut kaveriyhteyden luominen ja mahdollistaminen. Bittiyhteisölle ilmoitetaan hyvissä ajoin seuraavan leirin ilmoittautumisen alkamisesta. Tämä mahdollistaa kaveriporukoiden pääsemisen leirille uudestaan ja uudestaan. Monelle eri puolella kaupunkia tai Suomea asuville bittileirikaveruudet ovatkin ainoa tapa tavata näitä ystäviä. Ikärajat tarkoittavat että yli-ikäiset eivät enää pääse mukaan vaan uusilla lapsilla on mahdollisuus tulla mukaan yhteisöön. Bittiyhteisö toimii myös leirien välillä www.bittileiri.fi -nettisivuston avulla.
Vanhempien kommentteja leireistä on ollut mm. ”lapsi tulee mieluummin bittileirille kuin lähtee lomamatkalle” tai ”lapsi ei suostu lähtemään mihinkään muulle leirille”, ”parasta kun lapsi saa tehdä kavereiden kanssa yhdessä sitä mitä se tekee normaalisti yksin kotona” ja ”seuraavaa leiriä odotetaan heti kun edelliseltä on päästy kotiin”.
Pelitapahtumat
Usein erilaisissa seurakuntatapahtumissa pohditaan, mitä hauskaa järjestetään lapsille ja nuorille. Nämä kun eivät jaksa pitkään istua kuuntelemassa saarnoja. Hyvä idea on ollut järjestää erilaisia pelipisteitä. Vaikka pelit eivät enää olekaan huomioarvostaan jotain erikoista, mahdollisuus yhdessä pelaamiseen puolestaan on. Lisäksi ns. bilepelaaminen ja bilepelit ovat kiinnostavia kilpailumuotoina. Suosittuja pelipisteitä on erilaiset rallipelit, ratti- ja poljinohjaimineen, kitarasankaripelit, karaokepelit, tanssimattopelit sekä liikunnalliset kinect ja move-pelit. Pelit ovat nopeatempoisia ja niihin on helppo päästä mukaan, ja parasta tietenkin on että ulkopuolisen on niitä hauska seurata vaikka ei itse pelaisikaan. Tapahtumapisteen järjestäminen on helppoa; paikalle vaan videotykki tai iso näyttö, kaiuttimet, pelikonsoli ja mahdolliset ohjaimet (kitarat, matot, ratit jne.) Pelipiste vaatii aina jonkun sitä hoitamaan, eli valmistamaan pelin, neuvomaan ja katsomaan että kaikki halukkaat saavat pelata.
Peliraati
Peliraatitoiminta on syntynyt kasvattajien avuttomuudesta pelien viidakossa. Pelit ovat muuttuneet graafisesti ja sisällöltään myös epäilyttävään suuntaan. Monissa peleissä mässäillään sisällöllä, joka ei todellakaan ole lapsille suunnattua. Pelilehdistö kertoo vain peleistä ja pelattavuudesta, mutta mistään ei ollut mahdollista lukea kasvattajien arvioita peleistä. Kukaan ei kertonut pelien etiikasta tai moraalista. Syntyi tarve, jota paikkaamaan perustettiin Peliraati. Tällä hetkellä mukana on seurakuntien lisäksi liikenne- ja viestintäministeriö, Mannerheimin Lastensuojeluliitto, Suomen Vanhempainliitto, Mediakasvatus- ja kuvaohjelmakeskus Meku, Suomen Kirjastoseura, Suomen peliohjelmisto- ja multimediayhdistys FIGMA ry ja pelialan keskus Neogames. Peliraati pyrkii kertomaan pelien ikärajoista ja pelien moraalista. Pelejä eivät arvioi pelaamisen ammattilaiset, vaan toiset kasvattajat, joko kasvatuksen ammattilaiset tai ihan tavalliset vanhemmat. Idea on kertoa peleistä kasvattajalta kasvattajalle! Antaisinko minä lapseni pelata tällaista peliä?
Isä-lapsi -toimintaa
Isä-lapsi-toiminnassa pyritään löytämään toimintamuotoja, joihin olisi helppo saada isät osallistumaan lasten kanssa. Pelaaminen on pitkään ollut pelkästään lasten toimintaa, mutta isätkin ovat olleet siitä hyvin kiinnostuneita. Viinikan seurakunnan isien pelikouluissa on pyritty järjestämään tilanteita joissa lapset voisivat opettaa isiä pelaamaan ja ehkäpä löytämään näin uuden yhteisen harrastusmuodon. Moni isä onkin innostunut pelaamisesta, mutta ennen kaikkea löytänyt yhteisen harrastusmuodon oman lapsen kanssa. Lasten toivelistalla on usein ollut saada pelata omien vanhempien kanssa. Lisäksi lapselle on ollut tärkeää olla kerrankin jossain asiassa se vanhempaa opettava puoli ja ehkäpä jopa isää parempi. Lapselle tärkeää kuitenkin on ollut saada olla isän kanssa yhdessä. Yllättävän moni on löytänyt tällaisessa tapahtumassa yhteisen pelisävelmän, vaikka kotona olisikin ollut kaikenlaisia pelikonsoleita ennestään. Lisäksi meillä on ollut mahdollista kertoa isille peliraatitoiminnasta sekä pelien sisällöistä ja ikärajoista.
Ikärajat
Toiminnan alussa ikärajoihin ei tarvinnut kovin paljoa kiinnittää huomiota, mutta lainsäädännön tiukennuttua ja pelien realistisen grafiikan kehittymisen myötä on ollut pakko kiinnittää huomiota ikärajoihin. Seurakunnan leireillä ja tilaisuuksissa noudatetaan Pegin ikärajoja. Eli lasten tilaisuuksissa ei pelata eikä edes näytetä K-18 pelejä. Tätä myös valvotaan, eli jos joku pojista erehtyy pelaamaan tällaista peliä, siihen puututaan ja se kielletään. Kenenkään koneita ei tietenkään mennä tutkimaan ja K-16 peleihin ei puututa. Leirin omat turnaukset ja kisat järjestetään aina ikärajamääräysten puitteissa. Nykylain mukaan lapsi voi aikuisen läsnäollessa pelata 3 vuotta vanhemmalle tarkoitettua peliä ja leirin osallistuja-ikärajat ovatkin nykyään 12-16 vuotta. Onneksi nykyään löytyy myös kivoja lapsille soveltuvia pelejä, joita voidaan pelata. Suurin puute on ns. räiskintäpelien ainaiset K-16 ikärajat. Tästä syystä leireillä ei pelata enää counter strike -turnauksia.
Lopuksi
Pelaaminen on hauskaa ja pelaamisen saaminen osaksi nuorisotoimintaa vaatii sen, että ohjaajat pitävät peleistä. Usein myös taloudellinen satsaaminen kannattaa, sillä kaikille ei ole mahdollista hankkia erikoisohjaimia tai pelejä. Koska kaikki kuitenkin nykyään pelaavat, kannattaa se siksi ottaa nuorisotoimintaan mukaan. Pelaaminen vieläkin mielletään yksinäiseksi puuhaksi ja pelitapahtumien järjestäminen tekee tästä sosiaalista toimintaa ja on omiaan luomaan kontakteja yksinäisten väleille.
Väitän, että tämä on yksi syrjäytymisen ehkäisemisen muoto, saada pelien yksinäisyyteen jumiutuneet yhteen toisen vertaisten kanssa tekemään yhdessä.
