Turvallisiksi tunnistettavat aikuiset vahvistavat nuorten toimijuutta, hyvinvointia ja turvallisuuden tunnetta myös digitaalisesti. Tätä varten tarvitaan osaamisen kehittämistä, työvälineitä, aikaa sekä tukea jaksamiseen ja työn suunnitteluun. Lasten ja nuorten keskuksen ja Kirkkohallituksen vuoden 2022 selvityksessä evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyön ja varhaiskasvatuksen digitalisaatiosta selvisi, että enemmistö Suomen evankelis-luterilaisen kirkon nuorisotyöntekijöistä ja varhaiskasvattajista hyödyntäisi digitaalisuutta työssään enemmän. Digitaalisen osaamisen koetaan vahvistuneen, mutta haasteena digitaalisuuden hyödyntämiselle ovat riittämätön työaika ja tavoitteiden puute.
LNK:n ja Kirkkohallituksen nuorisotyön kyselyyn vastasi 108 ja varhaiskasvatuksen kyselyyn 120 henkilöä. Pienistä vastaajamääristä huolimatta vastaajat edustavat työntekijöiden jakaumia kohtuullisesti, kun asiaa tarkastellaan hiippakuntien sijainnin sekä vastaajien ikäluokkien perusteella. Aiemmat selvitykset aiheesta on toteutettu vuosina 2016 ja 2019.
Digitaalisuutta hyödynnettäisiin työssä enemmänkin
Nuorisotyöntekijöiden suhtautuminen digitalisaatioon oli selvityksen tulosten perusteella varsin myönteistä. Yli 90 % vastaajista halusi pysyä kartalla digitalisaation ja teknologian kehityksestä, ja noin 60 % piti nuorten kohtaamista digitaalisissa ympäristöissä yhtä aitona kuin kasvokkaista kohtaamista. Valtaosa koki, että digitaalista mediaa ja teknologiaa tulisi hyödyntää seurakunnan nuorisotyössä enemmän. Myös oman osaamisen arviot olivat vahvistuneet aiemmasta 2019 selvityksestä – nyt puolet vastaajista arvioi olevansa hyvä, monipuolinen digiosaaja. Samalla oma nuorisotyöllinen digiosaaminen koettiin heikommaksi kuin yleinen tai tekninen digiosaaminen. Varhaiskasvattajien suhtautuminen digitalisaatioon oli myös aiempaa myönteisempää ja verrattavissa suhtautumiseen nuorisotyön parissa.
Seurakuntien nuorisotyössä on käytössä suht laajasti erilaisia digitaalisia tai verkkoa hyödyntäviä toimintamuotoja. Muita digitaalisia mahdollisuuksia hyödynnettiin toiminnassa vähemmän. Esimerkiksi pelaamiseen liittyvää ohjattua toimintaa oli ollut vain joka kymmenennellä vastaajalla. Varhaiskasvatuksen selvityksessä digitaalisista toimintamuodoista keskeiseksi nousi sosiaalisen median hyödyntäminen tapahtumien mainonnassa ja yhteydenpidossa perheisiin. Digitaalisuutta oli myös hyödynnetty messuissa, jumalanpalveluksissa tai hartauselämässä. Reilu kolmannes varhaiskasvattajista ilmoitti keskustelleensa lasten kanssa digitaalisuuteen liittyvistä teemoista.
Kuten aiemmissa selvityksissä, haasteeksi koettiin työajan riittämättömyys, jonka nuorisotyön kyselyssä 74 % vastaajista arvioi suurimmaksi esteeksi digitaalisuuden toteuttamiselle. Varhaiskasvatuksen kyselyssä tämä oli isoin este jopa 83 % vastaajista mielestä. Varhaiskasvatuksen esihenkilöiden vastaukset heijastelivat samaa: esihenkilöasemassa työskentelevistä noin puolet vastasi digitalisaation olevan huomioitu seurakunnan strategiassa, ja alle viidennes, että seurakunnassa oli asetettu tavoitteet digitaalisuuden hyödyntämiselle. Reilu 40 % nuorisotyöntekijöistä piti työnantajan asettamien tavoitteiden puutetta melko tai erittäin merkittävänä esteenä tai hidasteena digitaalisen nuorisotyön toteuttamiselle.
Uudet ilmiöt haastavat
Uutena aiheena vuoden 2022 selvityksessä oli seksuaaliväkivalta ja sen tunnistaminen digitaalisissa ympäristöissä. Puolet nuorisotyön kyselyn vastaajista oli huomannut nuoriin kohdistuvaa seksuaalista häirintää tai väkivaltaa digitaalisissa ympäristöissä ja hieman tätä useampi kertoi nuoren puhuneen tällaisesta. Neljä viidestä koki osaavansa tunnistaa seksuaaliväkivallan tilanteita ja melkein yhtä moni osaavansa auttaa nuorta tilanteissa eteenpäin. Samalla yli puolet kaipasi lisää tietoa aihepiiristä. Tästä voisi päätellä, että erityisesti seurakuntien nuorisotyössä on turvallisia aikuisia, joille nuoret uskaltavat kertoa vaikeistakin asioista, sillä luvut ovat hämmästyttävän suuria. Toisaalta aiheeseen ei paneuduttu kyselyssä laajasti eikä kysymykselle ole aiempaa vertailukohtaa, mutta teemaa on kiinnostavaa selvittää jatkossa lisää.
Osassa seurakuntia oli selvityksen mukaan otettu koronavuosina laajasti uusia verkkotoimintoja käyttöön, osassa aiempi verkkonuorisotyöllinen toiminta oli monipuolistunut. Erityisesti koronarajoitusten tuoma nuorisotyön verkkovälittyneisyys aiheutti huolta nuorten saavuttamisesta: digitaalisuus väsytti ja osa tutuista nuorista ei löytänyt toiminnan pariin. Seurakuntien varhaiskasvatuksessa otettiin kenties vielä isompaa koronadigiloikkaa kuin nuorisotyössä. Avovastauksissa varhaiskasvatuksen työntekijät kuvasivat innostavaa ilmapiiriä, jonka turvin oli kehitytty. Kehitys näkyi niin toimintamuodoissa, sovellusten käytössä kuin arvioissa omasta osaamisesta, jotka olivat kaikki nyt korkeammalla tasolla kuin edellisen kyselyn aikaan vuonna 2019.
Nämä tulokset eivät ehkä itsessään tarjoa suuria yllätyksiä – kenties isoin yllätys on nuorisotyön vahva seksuaalisen häirinnän tunnistaminen. Digitalisaatio kuitenkin tarjoaa myös nuorisotyöhön ja varhaiskasvatukseen monenlaisia mahdollisuuksia. Yhteiskunnan digitalisaatiokehitys ei tule todennäköisesti tekemään U-käännöstä. Kun pohditaan niin nuorisotyön kuin varhaiskasvatuksenkin tulevaisuutta, olisi tärkeää laajentaa kuvaa digitaalisen työn mahdollisuuksista muunakin kuin tavoittamisen ja kohtaamisen välineenä. Oleellista on tukea kasvua, toimijuutta, osallisuutta ja yhdenvertaisuutta myös digitaalisesti.
Lähteet
Lasten ja nuorten keskus ja Kirkkohallitus 2022. Digitaalinen nuorisotyö seurakunnissa. Viitattu 19.12.2022. Luettavissa verkossa osoitteessa https://www.lastenjanuortenkeskus.fi/materiaali/digitaalinen-nuorisotyo-seurakunnissa/
Lasten ja nuorten keskus ja Kirkkohallitus 2022. Digitaalinen varhaiskasvatus seurakunnissa. Viitattu 19.12.2022. Luettavissa verkossa osoitteessa https://www.lastenjanuortenkeskus.fi/materiaali/digitaalinen-varhaiskasvatus-seurakunnissa/
