Vuoden 2022 SomeCamp on nyt taputeltu ja päällimmäinen fiilis on inspiroitunut, vaikkakin hiukan väsynyt intensiivisen kolmen päivän jäljiltä. Näin ensikertalaisen silmin SomeCamp vaikutti hyvin organisoidulta ja teemat – koronan vaikutukset digitaaliseen nuorisotyöhön, osallisuus sekä yhdenvertaisuus – olivat laajuudessaan hyvä valinta, ottaen huomioon miten monenlaisia työnkuvia meillä osallistujilla oli. Tarkkaan määriteltyihin ja spesifimpiin teemoihin voisi olla haastavampaa kaikkien ottaa kantaa, jos ei teema koske juuri itseä. Hatunnosto verkeläisille tästä!
Aloituspäivän eli tiistain teemana toimi koronan vaikutukset digitaaliseen nuorisotyöhön.
Aiheen tiimoilta käydystä paneelikeskustelusta jäi käteen tärkeimpinä pointteina:
- Selkeiden tavoitteiden asettamisen ja niistä keskustelemisen on tärkeää.
- Onko oikein, että nuoret ovat osittain joutuneet toimimaan “piilodigitukena” vanhemmille?
- Korona on toiminut lähtölaukauksena siirtää olemassa olevia nuorisotyön muotoja verkkoon, toisilla on ollut paremmat resurssit ja kyky sopeutua muutokseen kuin toisilla .
Pienyhmissä keskusteltaessa tuli esiin, miten osa nuorisotyöntekijöistä tuli lomautetuiksi, monet siirsivät toimintaansa Discordiin sekä muihin palveluihin ja osalle toimintamallit ovatkin sitten juurtuneet osaksi työnkuvaa vielä pandemian jälkeenkin. Hienoa oli kuulla, miten Discordin kautta nuorisotiloille oli löytänyt uusia nuoria ja toisinpäin. Ikävä sen sijaan oli, miten nuorten paha olo tuntuu lisääntyneen.
Keskiviikon teemana toimi osallisuus.
Keynote-puheenvuoroa oli pitämässä Sitralta Pauli Saloranta demokratiasta ja osallisuudesta. Puheenvuoro oli kyllä mielenkiintoinen, mutta siitä, miten asia vaikuttaa suoranaisesti nuorisotyöhön oli paikoitellen hankala saada kiinni. Pari pointtia jäi kuitenkin jonnekin aivojen syövereihin:
- Tarvitaan erilaisia ja yksilöllisiä vaikuttamisen keinoja.
- Nuorten tulisi saada tietoa koko päätöksentekoprosessista ja sen eri vaiheiden vaikuttamismahdollisuuksista.
Kuulimme myös osallisuudesta kolme case-esimerkkiä. Kaikki toiminta kuulosti todella mielenkiintoiselta, mutta lyhyet n. 10 minuutin puheenvuorot tuntuivat turhan hätäisiltä ja jäin kaipaamaan hiukan syvempää esittelyä (ei kuitenkaan mitään supersyväluotaavaa atomien halkomista). Olisi siis voinut olla esimerkiksi 1–2 aavistuksen pidempää esitystä, jolloin sisältöihin olisi päässyt paremmin sisään.
Keskiviikon työpaja osaltani oli Mukaan kutsuvia digitaalisia sisältöjä. Tärkeimpiä pointteja:
- Tee someen sitä, mikä on sinulle helppoa ja vaivatonta.
- Muista asettaa selkeitä rajoja kommenttikentässä ja koordinoina moderointia.
- Huomioi alustan rajoitukset, algoritmit ja toimintaperiaatteet.
Jakauduimme työpajan jälkeen pienryhmiin, joissa työskentely oli hauskaa ja antoisaa. Oli mielekästä työskennellä saman ryhmän kanssa koko campin ajan ja yhdessä ideoiminen sekä muuttuviin tilanteisiin sopeutuminen tuntui menevän aika kivuitta. Ohjeistukset olivat myöskin selkeät, hatunnosto tästäkin Verkelle!
Torstain teemana toimi yhdenvertaisuus.
Teeman ympärillä käydyn paneelikeskustelun tärkeimpiä pointteja:
- Jokainen meistä oppii asioita eri tavalla.
- Saavutettavuusongelmat tulee huomioida: kieli, ikärajat, laitteisto jne.
- Älä oleta, että kaikilla on kaikkea tai kaikki osaavat kaikkea.
- Organisaatiolla on hyvä olla yhdenvertaisuussuunnitelma.
- Nuorilla ei ole välttämättä yhtä hyviä ATK-taitoja, kuin nuorisotyöntekijöillä (kts. pointti 3).
- Huomioi palveluiden monikanavaisuus.
Tämä paneelikeskustelu oli mielestäni hyvin mielenkiintoinen ja esiin tuli todella hyviä ajatuksia, ongelmia, ratkaisuja ja ehdotuksia!
Case-esimerkkejä oli taaskin teeman ympärillä kolme ja komppaan samaa kuin aiemminkin, eli vähemmän esittelyjä ja enemmän aikaa. Puhujat ja sisällöt olivat kyllä priimaa, mutta aikaa liian vähän, jotta priima olisi päässyt oikeuksiinsa.
Työpajaksi kolmannelle päivälle valitsin Saavutettavuus digiympäristöissä. Tässä tuli opittua saavutettavuudesta paljon uutta ja hyödyllisiä taitoja jatkoa ajatelle! Erilaiset saavutettavuuden muodot tulivat tutuiksi ja kävimme osallistujien kesken äärimmäisen hedelmällisiä keskusteluja. Sain jatkoa varten läjän uusia työkaluja, joilla parantaa saavutettavuutta omassa toiminnassani.
Lopuksi vielä ajatuksia iltaohjelmasta ja vapaa-ajan juttelutuokioista toisten camppilaisten kanssa.
Oli kiva päästä vielä keskiviikkoillasta kokeilemaan virtuaalista pakohuonepeliä, sillä teemana oli päihdekasvatus ja itse työskentelen ehkäisevän päihdetyön parissa. Aluksi harmitti, etten voinut osallistua kyseiseen työpajaan pajojen päällekkäisyyden vuoksi, joten kun mahdollisuus pelin kokeilemiseen kuitenkin avautui, olin todella innoissani. Pelistä jäin miettimään, kuinka yksipuoleisen kuvan se antaa päihteiden käytöstä, mutta veikkaisin, että juonta on täytynyt peliä varten kärjistää melko reippaasti. Metka ja ajatuksia herättävä konsepti joka tapauksessa, vaikka päihdekasvatuksen laatu jäikin hiukan mietityttämään.
Erityisen innostavaa ja siistiä iltaohjelmassa oli Panun näyttämät maker-jutskat! TODELLA mielenkiintoista miettiä, mihin kaikkeen niitä voisi hyödyntää ja miten loppupeleissä simppelistä jutusta on kyse. Uteliaisuus maker-kuvioita kohtaan kyllä heräsi.
Marttisen nuorisokeskus oli paikkana huippu, vaikkakin välillä olin hiukan hukassa suunnistamisen kanssa. Virkistävää oli päästä juttelemaan toisten samankaltaista hommaa tekevien ja samoista asioista kiinnostuneiden ihmisten kanssa ja komppaan täysin jossain välissä kuulemaani kommenttia: “Me digitaalista työtä tekevät ihmiset tupataan tekemään töitä pitkälti yksin ja olisikin hienoa, jos voitaisiin pitää enemmän yhtä ja jakaa ideoita.”
