2000-luvun itse tekemisen kulttuuri, maker culture, perustuu osaamisen ja ideoiden jakamiseen, teknologian ennakkoluulottomaan soveltamiseen ja yhdessä tekemiseen.
Suomalaisella tekemisen kulttuurilla on pitkä historia kaikissa näissä osa-alueissa. Niinpä myös suomalainen maker-kulttuuri osittain rakentuu paikallisen käsityöhistorian jatkona.
1900
Agraarikulttuurin aikana itse valmistetut tarve-esineet olivat elinehto ja kädentaidot edellytys omavaraiseen elämäntapaan. Tällaiseen talonpoikaiskulttuurin työntekoon voi hyvin tutustua kansatieteilijä Kustaa Vilkunan teoksessa Isien työ Veden ja maan viljaa Arkityön kauneutta (1943). Kulttuurirahasto on myös julkaissut Vilkunan kuvaamista dokumenteista kokoelma-DVD:n Isien työt, joka on saatavilla ilmaiseksi täältä.
Kädentaitojen opettamisella Suomessa on kansainvälisesti poikkeuksellinen historia, sillä kansakouluasetuksessa vuonna 1866 määritettiin oppiaineeksi nais- ja mieskäsityöt. Koulukäsityö on muuttanut vuosikymmenien aika muotoaan, mutta yhä tänä päivänä taito- ja taideaineilla on vahva osuus suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä. Maailmalla ei ole toista valtiota, jossa olisi yhtä pitkä historia valtakunnallisesta kädentaitojen koulutusjärjestelmästä. Tämä lisäksi suomalainen kansalaisopisto-toiminta on käynnistynyt jo varhain, kun 1899 perustettiin Tampereen työväenopisto.
Mielenkiintoinen katsaus ideoiden ja osaamisen jakamiseen on myös vuonna 1930 ensimmäisen kerran julkaistu Kodin taitosanakirja, jonka on koonnut Vilho Setälä. Kirja pitää sisällään aakkosjärjestyksessä runsaasti tarve-esineiden valmistusohjeita sekä tavarantoimittajien ilmoituksia. Myöhemmin teoksen nimi vaihdettiin Taitokirjaksi (1952) ja Suureksi taitokirjaksi (1965). Amerikkalaisessa Whole Earth Catalog-lehdessä (julkaistu 1968-72) on samankaltaisia piirteitä, tosin kyseessä oli enemmänkin vastakulttuuri-julkaisu, jossa opastettiin työohjeiden lisäksi vaihtoehto-elämäntapaan ja itsenäiseen DIY-kulttuuriin.
Internet on maker-kulttuurissa merkittävässä osassa tiedon jakamisessa ja tekijöiden kohtaamisessa. Myös tämän ilmiön taustalla on suomalaisessa teknologiakehityksessä mielenkiintoinen juonne, sillä ensimmäisiä yksityishenkilöiden käyttämiä internet-viestintäpalveluja oli IRC (Internet Relay Chat) jonka kehitti Jarkko ”Wiz” Oikarinen Oulussa 1988. Tämä palvelu mahdollisti reaaliaikaisen keskustelun kansainvälisesti.
2000
Suomalainen maker-kulttuuri on ilmentynyt erityisesti makerspace-työtilojen sekä värkkäystapahtumien muodossa.
Ensimmäiset avoimet teknologiatyötilat suomessa olivat Tampere Hacklab ja Helsinki Hacklab, molemmat ovat avanneet työtilansa vuonna 2010. Tämän jälkeen hacklab-tilat ovat suomessa lisääntyneet tasaisesti, ja tällä hetkellä hacklab.fi listaa 14 aktiivista työtilaa ympäri suomea.
Toinen avoimien työtilojen ilmentymä on FabLab-verkoston rantautuminen Suomeen. Vuonna 2003 MIT-yliopistossa perustettua verkostoa pitää yllä Fablab Foundation, joka listaa tällä hetkellä yli 1200 FabLab-työtilaa. Yleisesti yliopistojen yhteydessä toimivia työtiloja on Suomessa toiminnassa viisi: Aalto FabLab (Espoo), TUTLab (Tampere), SensiLAB (Turku), RasekoFablab (Naantali) Fab Lab Oulu (Oulu). Ensimmäisenä näistä perustettiin Aalto Fablab, joka aloitti toimintansa Helsingin Arabianrannassa Media Factoryn yhteydessä 2012.
Kolmas työtilojen muoto on makerspace-tilat jotka ovat rakentuneet kirjastojen yhteyteen. Helsingin kaupunkiverstas aloitti 2013 aiemmin kohtaamispaikka-tilan jatkajana, ja pilotoi julkisessa tilassa toimivan avoimen työtilan toimintaa. Myöhemmin Kirjasto 10:n tiloihin siirtynyt Kaupunkiverstas on muuntumassa osaksi uutta Oodi-keskustakirjastoa.
Espoon kirjastojen pajat sekä tamperelainen Tekomo ovat myös hyviä esimerkkejä 2010-luvulla jatkuneesta kirjastojen palveluiden laajenemisesta. Yleensä kirjastossa toimivassa makerspacessa on käytettävissä 3D-tulostimia, vinyylileikkureita ja ompelukoneita. Myös monipuolisemmin varusteltuja tiloja on tarjolla, kuten Espoon Ison omenan paja sekä tuleva Oodi.
Maker-tapahtumien osalta Wärk ry on ollut keskeissä asemassa. Yhdistys on järjestänyt ensimmäisen DIY-festarin WärkFestin vuonna 2012. Välissä yhdistys on myös järjestänyt Espoossa Mini Maker Faire-tapahtumia (2015, 2017) jotka ovat kansainvälisen Maker Faire-konseptin mukaisia. Marraskuussa 2018 pidetään taas Wärkfest Espoossa. Tapahtumat ovat ikään kuin tekijöiden kulttuurifestivaalit jonne tullaan esittelemään omia projekteja, osallistumaan työpajoihin sekä innostumaan yhdessä. Maailmalla Maker Faire-tapahtumia järjestetään satoja vuosittain ja isoimmat Bay Area Maker Faire ja New York Maker Faire vetävät kymmeniätuhansia kävijöitä.
Muita tapahtumia, jotka sijoittuvat lähelle maker-kulttuuria ovat Hacklab Summit Finland, Pikseliähky sekä Hyvinkää VärkkäilyFEST.
