Kaksi viikkoa sitten julkaisimme Verken uusimman teoksen Kohti digitaalista nuorisotyötä. Teoksessa tarkastellaan nuorisotyön ja digitalisaation välistä suhdetta jäsentäen aihetta digitaalisen nuorisotyön suuntaviivojen avulla. Sekä itse julkaisun että julkaisussa esitettyjen suuntaviivojen taustalla on pitkä, lähes kaksi vuotta kestänyt prosessi, joka on vienyt meitä verkeläisiä eri puolille Suomea ja Eurooppaa.
Maaliskuussa 2015 matkasimme Suvin ja Pasin kanssa Pohjois-Irlannin pääkaupunkiin Belfastiin tapaamaan eurooppalaisia nuorisotyön toimijoita. Kyseessä oli EU-rahoitteisen Screenagers International Research Project -hankkeen aloitustapaaminen. Paikalla oli toimijoita Pohjois-Irlannin ja Suomen lisäksi Irlannista, Itävallasta ja Tanskasta. Kussakin maassa oli noussut tarve koota tutkimustietoa siitä, miten digitaalinen media ja teknologia näyttäytyvät nuorisotyössä ja sen käytännöissä. Kumppanit eivät valikoituneet sattumalta, vaan hanke oli jatkoa edellisenä vuonna Dublinissa järjestetylle Screenagers-seminaarille, jossa eri maiden toimijat jakoivat toisilleen digitaalisen nuorisotyön hyviä käytänteitä. Belfastin tapaamisesta käynnistyi vuoden kestänyt projekti, jonka tuloksena syntyi keväällä 2015 Internetin käyttö kunnallisessa nuorisotyössä -raportti sekä saman vuoden loppupuolella Digitaalinen media suomalaisessa nuorisotyössä -selvitys, joka oli osa hankkeen englanninkielistä loppuraporttia.
Samaan aikaan Screenagers-tutkimushankkeen kanssa toteutimme toisen EU-rahoitteisen hankkeen yhdessä YouthLink Scotlandin, Skotlannin Allianssin, kanssa. Ajatus hankkeen käynnistämisestä syntyi Espanjassa järjestetyssä seminaarissa, jonka yhteydessä nousi esiin, että skotlantilaisella ja suomalaisella digitaalisella nuorisotyöllä on maiden erilaisista painopiste-eroista huolimatta paljon yhtäläisyyksiä. Syntyi hanke, jossa ideana oli vaihtaa digitaalisen nuorisotyön käytännön kokemuksia sekä pohtia skotlantilaisten laatimien kansallisten suuntaviivojen avulla, miten digitaalista toimintaa voisi kehittää niin Suomessa kuin Skotlannissa kokonaisvaltaisemmin. Verken ja YouthLink Scotlandin lisäksi hankkeessa oli kummastakin maasta mukana viisi nuorisotyön organisaatiota.
Kansainväliset hankkeet ovat luoneet pohjaa digitaalisen nuorisotyön kansalliselle kehittämiselle ja sitä kautta suuntaviivojen laatimiselle. Screenagers-tutkimushankkeen avulla keräsimme laajamittaisesti tietoa nuorisotyöntekijöiden digitaalisen median ja teknologian käytöstä Suomessa ja Euroopassa. Skotlanti-yhteistyön avulla puolestaan saimme arvokasta kokemustietoa siitä, miten kansallisesti laadittuja periaatteita digitaalisen toiminnan kehittämiseksi voidaan soveltaa käytännössä nuorisoalan organisaatioiden kehittämistyössä. Tärkeässä roolissa heti alkuvaiheessa olivat Skotlannin hankkeessa mukana olleet suomalaiset kumppanit, Lappeenrannan, Oulun ja Turun nuorisotoimet sekä Ehyt ry ja Pelastakaa Lapset ry, joiden kanssa kävimme useita keskusteluja siitä, millaiselle kehittämiselle kansallisesti on ylipäänsä tarvetta.
Kansainvälisistä hankkeista saatujen kokemusten siivittämänä lähdimme viime vuonna painottamaan Verken toiminnassa digitaalisen nuorisotyön strategista kehittämistyötä. Koska digitaalisen nuorisotyön käsite itsessään ei ollut vielä vakiintunut suomalaisessa nuorisotyössä, ensimmäinen askel oli edistää nuorisotoimialan sisäistä keskustelua käsitteestä ja sen tarpeellisuudesta. Yhtenä tärkeänä toimintamuotona käsitteen jalkauttamisessa oli ammattikorkeakoulujen Humakin ja Metropolian sekä kehittämiskeskusten Verken ja Koordinaatin yhteistyönä toteuttama Distanssi-hanke, jonka toimesta järjestettiin keväällä 2016 kaikille avoin ja maksuton Digitaalisen nuorisotyön perusteet -cMOOC-opintokokonaisuus. Kevään kurssit keräsivät satoja nuorisoalan ammattilaisia ja opiskelijoita ympäri Suomen.
Niin ikään digitaalisen nuorisotyön käsitteen vakiinnuttamisessa sekä työn kehittämistä tukevien suuntaviivojen rakentamisessa on ollut keskeistä päivittäinen yhteydenpito ja yhteistyö kuntien, järjestöjen ja seurakuntien nuorisotyön toimijoiden kanssa. Matkan varrella olemme käyneet keskustelua aiheesta satojen ihmisten kanssa eri puolilla Suomea. Myös suuntaviivojen luonnosta on kommentoinut lukuisia nuorisoalan ammattilaisia, kuten nuoriso-ohjaajia, esimiehiä, suunnittelijoita ja tutkijoita. Lisäksi suuntaviivojen toimivuutta kehittämistyökaluna on esitestattu hyvin erilaisissa ja erikokoisissa nuorisotyön organisaatiossa. Yhteistyöverkoston laajuudesta ja toimijoiden kiinnostuksesta digitaalisen nuorisotyön strategiseen kehittämiseen kertoo osaltaan sekin, että julkaisussa on kirjoituksia kaikkiaan 40 nuorisoalan ammattilaiselta. Kirjoitusten kokoaminen ei lopulta edes ollut kovin vaikeaa. Toimitustyön aikana syntyi tunne siitä, että kirjoittajat olivat yhtä mieltä asian tärkeydestä ja heillä oli aito halu tarjota omaa arvokasta panostaan ja asiantuntijuuttaan. Tästä suuri kiitos ja hatunnosto jokaiselle kirjoittajalle sekä prosessissa mukana olleelle!
Suuntaviivat tarjoavat tiekartan, mutta eivät opasta perille
Mihin Kohti digitaalista nuorisotyötä -julkaisulla ja sen sisältämillä Digitaalisen nuorisotyön suuntaviivoilla oikeastaan edes pyritään? Vastaus on yksinkertainen: keskusteluun. Tuskin kenellekään on jäänyt epäselväksi, että yhteiskuntamme digitalisoituu kovaa vauhtia, ja vaikutukset heijastuvat väistämättä myös nuorisotyöhön. Siksi tarvitsemme lisää keskustelua sekä koko toimialalla että organisaatioiden sisällä siitä, mitä digitalisoituminen konkreettisesti tarkoittaa nuorisotyön kohderyhmän eli nuorten, nuorisotyön profession eli nuorisotyöntekijöiden sekä nuorille suunnattujen palvelujen näkökulmasta.
Julkaisu ja suuntaviivat lähestyvät digitalisaatiota strategisen kehittämisen näkökulmasta. Vaikka teema on abstrakti, niin ydinsanoma on pyritty pitämään selkeänä. Keskeisenä ajatuksena on, että vaikka digitalisaatio liittyy vahvasti uudenlaiseen tekniikkaan ja laitteisiin, on nuorisotyön näkökulmasta vähintäänkin yhtä oleellista hahmottaa digitalisaation sosiaalinen ja kulttuurinen ulottuvuus. Toisin sanoen, uudenlaiset tietojärjestelmät ja tekniset vempaimet ovat hyvä lähtökohta digitaalisen toiminnan edistämiselle, mutta ne eivät vielä ole tae digitaalisen nuorisotyön laadukkuudesta. Ilman kontekstin ja nuorten kulttuuristen ilmiöiden tuntemista, ilman oman ymmärryksen ja osaamisen vahvistamista, ilman tavoitteiden ja niitä tukevien arviointikäytäntöjen asettamista ja ilman toiminnan kytkemistä laajempaan yhteiskunnalliseen viitekehykseen on digitaalisuuden vaarana typistyä nuorisotyössä pelkäksi itseisarvoksi: laitteita käytetään vain laitteiden takia. Kokemukset eri toimialoilta ovat vuosien varrella osoittaneet, että teknologia harvemmin tuo toimintaan lisäarvoa, jos toimintakulttuurissa ei tapahdu muutosta.
Tarve strategiselle ja kokonaisvaltaiselle kehittämiselle nuorisotyössä on noussut vahvasti esiin niin Screenagers-hankkeen tutkimustuloksista kuin toimialalla saaduista käytännön kokemuksista. Suomessa on paljon hyviä digitaalisen nuorisotyön käytäntöjä, mutta ylätason kehittämiseen ei ole vielä panostettu riittävästi. Kehittämistoiminta on tällä hetkellä vielä pistemäistä, yksittäisiin menetelmiin ja toimintamuotoihin keskittynyttä. Jos digitaalisuus ei näy organisaatioiden strategioissa eikä sitä kehitetä tavoitteellisesti, sen vaarana on helposti jäädä yksittäisiksi hyviksi käytännöiksi ja yksittäisten työntekijöiden osaamisen ja kiinnostuksen varaan. Julkaisun tavoitteena on tehdä toimijoiden käytännön esimerkkien avulla näkyväksi sitä, mitä kaikkea digitaalisen nuorisotyön strateginen kehittäminen voi tarkoittaa.
Julkaisu ja digitaalisen nuorisotyön suuntaviivat eivät kuitenkaan tarjoa yhtä oikeaa vastausta tai ratkaisua digitaalisen toiminnan kehittämiseen. Organisaatiot ja niissä toteutettava nuorisotyö on hyvin moninaista ja kukin kehittää toimintaansa omista lähtökohdistaan, tavoitteidensa ja resurssiensa mukaisesti. Osalla digitaalisen nuorisotyön kehittämisessä painopiste voi olla osaamisen vahvistamisessa, toisella IT-infrastruktuurin rakentamisessa ja kolmannella puolestaan nuorisotyöllisten tavoitteiden määrittelyssä. Avaimet käteen -tyyppisten ratkaisujen sijaan julkaisulla pyritäänkin tarjoamaan virikkeitä organisaation sisäiseen dialogiin. Toivon mukaan teos myös synnyttää lukijassa uusia oivalluksia digitaalisen nuorisotyön kehittämiseen.
Digitalisaatiolla on paljon erilaisia mahdollisuuksia nuorisotyössä, mutta se ei ole mikään taikakalu yhteiskunnallisten kysymysten ratkaisemiseen. Digitaalisen nuorisotyön suuntaviivoilla haluamme tarjota yhdenlaisen jäsennellyn viitekehyksen, tiekartan, organisaation omien päämäärien asettamiseen ja niiden saavuttamiseen sekä sitä kautta paremman nuorisotyön toteuttamiseen. Mutta koska digitalisaatio on prosessi, matka ilman päätepistettä, on suuntaa etsittävä tasaisin väliajoin aina uudelleen. Tärkeintä on, että sitä tehdään yhdessä ja keskustellen.
Kohti digitaalista nuorisotyötä -julkaisu on luettavissa täällä.
