Vaikka tämän vuoden SomeCamp olikin itselleni vasta toinen kerta, on siitä silti tullut jo tärkeä ja odotettu tapahtuma omaan kalenteriini. Eikä tosiaan tarvinnut pettyä sisältöihin tänäkään vuonna!
Tämän vuoden SomeCampin aiheena oli tulevaisuus. Ja tulevaisuuslasit päässä mentiinkin, jopa melkein futuristisella otteella. Työpajat ja kaikki muukin sisältö oli mietitty hyvinkin tulevaisuus-painotteisesti. Kuinkakohan paljon tekoälyä oli hyödynnetty tapahtuman järjestämisessä? Noh vitsit sikseen; tämänkin vuoden SomeCamp oli mielestäni erittäin onnistunut kaikin puolin ja itselleni jäi jälleen kerran muutamia ideoita takataskuun odottelemaan. Nuo ideat plus verkostoituminen muiden diginuorisotyöstä kiinnostuneiden kanssa ovat juurikin niitä SomeCampin helmiä, mitä lähden itse aina sieltä hakemaan. Ja kotiudun aina piiiiiitkän helminauhan kanssa!
Työskentelen itse nettinuorisotalo Netarissa, joka on osa Pelastakaa Lapset Ry:n toimintaa. Pyrimme Netarissa jatkuvasti kehittämään palveluitamme ja nettinuorisotalona pyrimme toki olemaan siellä, missä nuoretkin ovat. Tämän vuoden SomeCampin aihe kiinnosti minua erityisesti tältäkin kantilta, sillä netti ja virtuaaliset ympäristöt muuttuvat koko ajan ja tässä muutoksessa meidänkin nettinuorisotalona tulisi pysyä mukana.
Omat työpajavalintani olivat tänä vuonna hyvinkin kirjainlyhennepainotteisia; AR/VR/AI toistui monessa kohtaa ja varsinkin AI:sta/tekoälystä tuli juteltua paljon sekä pajoissa, että myös osallistujakollegoiden kesken. AR ja VR ovat pyörineet itselläni omalla työpöydälläni hetken aikaa. Olemme Netarissa pohtineet sitä, miten mahtavaa olisi saada ”fyysinen” Netarin nuorisotalo johonkin virtuaaliseen ympäristöön. Tilassa voisimme keskustella ja viettää aikaa nuorten kanssa äänen/kirjoittamisen + avatarien kera pelaten samalla vaikka nuorisotyölle perinteikästä peliä; biljardia.
Osallistuin keskusteluihin, joissa pohdimme, miten AR/VR eivät tietenkään korvaa ihmistä, eivätkä kasvokkaista kohtaamista, mutta ne toimisivat monipuolisempina alustoina, kuin pelkkä kirjoittamalla chattaaminen. Netarissa olemme aina peräänkuuluttaneet sitä, miten nuorisopalvelut tulisivat olla kaikkien saatavilla, fyysisestä lähimmästä nuorisotalosta riippumatta. Siksi nettinuorisotalo onkin kaikkia nuoria varten ja se kulkee kätevästi mukana omassa taskussa, omassa kännykässä. VR/AR-tyyppiset ratkaisut toisivat meillekin uusia ulottuvuuksia nuorten kohtaamiselle, sillä kun liikut avatarina jossain virtuaalisessa maailmassa ja juttelet muiden kanssa omalla äänelläsi, on se jo paljon ”todentuntuisempaa” ja jollain tavoin erilaisempaa kohtaamista, kuin pelkkä kirjoittaminen. Lisäksi erilaiset aktiviteetit keskustelujen lomassa olisivat mahdollisia tällaisissa virtuaalimaailmoissa, jolloin keskustelutkin tuntuisivat ehkä luontevammilta. Eihän fyysisillä nuorisotiloillakaan pelata biljardia vain sen pelaamisen takia, vaan sen takia, että monille on luontevampaa keskustella syvemmistäkin aiheista, kun samalla puuhaillaan yhdessä jotain mukavaa.
Digitaaliset ympäristöt -työpajassa tuli paljon keskustelua siitä, miten digitaalisten taitojen tärkeyttä tulisi korostaa nuorisotöihin suuntaavissa koulutuksissa entistäkin enemmän. Digitaitojen kursseja ja opintokokonaisuuksia tulisi olla paljon nykyistä enemmän nuorisotyön peruskoulutuksissa. Monilla työpaikoilla tuntuu olevan mentaliteettinä se, että digitaalisesta nuorisotyöstä vastaavat vain ne, keneltä se luontevimmin sujuu. Käytännössä siis ne tyypit, ketkä käyttävät digitaalisia palveluita, somea yms. myös vapaa-ajallaan ja kenellä on omaa henkilökohtaista kiinnostusta näitä asioita kohtaan. Pohdimme työpajassa, että nykypäivänä nämä työtehtävät tulisivat olla kaikkien työpöydällä ja ihan työnkuvauksissa ja sopimuksissa asti. Et voi sivuuttaa työtehtäviäsi vain sen varjolla, että sinua ei kiinnosta. Digitaalinen nuorisotyö on jo niin nykyaikaa, että ainakin edes tiimin käytössä olevat somealustat tulisi ottaa haltuun – ihan jokaisen.
Osallistuin myös tekoälytaidelähtöisten menetelmien hyödyntäminen nuorisotyössä- työpajaan. Siellä taasen keskustelimme siitä, miten tekoälykehittäjistä vain noin 12 % on naisia. Ja tämä on arvatenkin huono juttu monimuotoisuuden kannalta. Lisäksi ryhmää puhututti myös se, miten nykyään medialukutaidot korostuvat entisestään, kun AI:llä toteutetaan niin paljon materiaalia. Kuinka erottaa ihmisen ja AI:n tekemät asiat? Mihin uskaltaa enää uskoa? Mikä on totta ja mikä ei? Netissä täytyy nykyään olla entistäkin varovaisempi sen suhteen, että mitä kuvat ja videot meille kertovat. Ne saattavat olla täysin AI-manipuloituja, mutta saattavat näyttää hyvinkin aidoilta. AI ei myöskään puhu aina totta ja se tekee edelleen paljon virheitä, joten siihenkään ei voi vieläkään luottaa täysin. Emme onneksi lopettaneet tätä työpajaa täysin pelonsekaisin tuntein, lähinnä itselleni jäi vain hyviä ajatuksia ja mielenkiintoisia näkemyksiä korvan taakse muistiin. Ja tavallaan toki myös realiteetteja; tätä tämä tällä hetkellä on ja se on hyvä tiedostaa, mutta ei tarvitse pelätä.
Käsitöiden harrastajana nappasin itselleni myös e-tekstiilien työpajan, joka oli todella mieluinen. Oli todella mielenkiintoista nähdä ja pohtia, miten futuristisia vaatteet saattavat jonain päivänä olla; esimerkiksi kun tiputat avaimet laukkuun, laukkuun syttyy valo sen merkiksi. Tai kun avaat penaalin, penaalin sisälle syttyy pieni ledivalo, jotta löydät tavarat sieltä helpommin. Tätä on toki diginä hieman hankalaa toteuttaa ainakin meillä Netarissa, mutta aloin jo pohtimaan, että saisikohan tästä kenties Netarin Twitch-striimiin aihetta…Hhhmm…. Uutena innovaationa tämä jäi ainakin itselleni muistilehtiöön!
Tänä vuonna järjestettiin pöllimispajoja, joihin oli voinut etukäteen ilmoittautua jakamaan oman diginuorisotyön ideansa noin 10 minuutin puheenvuorona. Kiersin eri pisteillä pöllimässä ideoita ja itselleni jäi muutamia juttuja takataskuun, kuten:
- Twitch striimiklippien hyödyntäminen TikTokin puolella à valmista matskua!
- Saavutettavuus; myös sanaton, kuten esimerkiksi symbolit (sateenkaari-lippu TikTok-videon taustalla tai striimin taustalla…). Tätä olen itsekin jo hyödyntänyt, mutta aloin jalostamaan tätä ideaa pidemmälle; aion koota omaan somenurkkaani erilaisia julisteita taustalle viestimään erilaisia asioita nuorille.
- TikTok-videoiden tekemisen kynnyksen madaltaminen itselleni; videoiden ei tarvitse olla täydellisiä.
- Matkaan tarttui myös monia kivoja TikTok-videoiden aiheita, joita voisin hyödyntää.
Viimeisen päivän viimeinen puheenvuoro oli mielestäni mainio. Siitä jäi mieleeni se, että vaikka tulevaisuus tuokin tullessaan paljon uutta, ei kaikki vanha kuitenkaan häviä. Tulevaisuus kerrostuu ja uudet asiat tulevat vanhojen asioiden päälle hiljalleen, tai menevät niiden kanssa lomittain. Kaikki uusi ei myöskään tule noin vain yks kaks, vaan suurin osa suht hitaalla tahdilla. Toki kun tulee uusia asioita, tulee myös uusia ongelmia, mutta näin ihmiskunta kehittyy.
Noh, mutta päihittääkö tekoäly sitten jossain vaiheessa ihmisen? Sitä emme voi toki tietää, mutta itse haluan ainakin ajatella niin, että ihmisen taitoa tuntea asioita ei voida kopioida tekoälyyn. Ja se on meidän valttikorttimme. Lisäksi olen tässä lähiaikoina törmännyt hyviin mielipiteisiin esimerkiksi siitä, että kun laskimet tulivat, niin eiväthän ne aiheuttaneet matematiikan opetuksen lopettamista, vaan matematiikka vain muuttui vaikeammaksi ja kehittyneemmäksi. Meille tulee siis paljon uusia välineitä, joilla saamme helpotettua asioita, mutta meidän täytyy vain olla noita välineitä fiksumpia ja kehittää ihmiskuntaa niin, että olemme niiden yläpuolelle. Tavallaan askeleen edellä koko ajan.
Tämä yksi askel edellä -tahti onkin hyvä mielentila jatkaa taas omaa arkea ja jäädä odottelemaan seuraavaa SomeCampia! Kiitos SomeCamp, kiitos Verke! Nähdään taas ensi vuonna. <3
