Alati muuttuva yhteiskunta mahdollistaa ja luo paljon uutta, mutta haastaa myös muuttamaan jo olemassa olevaa. Koska nuorisotyö on ketterä muovautumaan uuteen, vastaamaan yhteiskunnallisiin muutoksiin ja niiden myötä nousseisiin uudenlaisiin tarpeisiin, merkitsee se usein nuorisotyön eri kentille ennen kohtaamattomia ammatillisia haasteita ja asioita, joita ei olisi kymmenen vuotta sitten uskonut pohtivansa.
Työpajatoiminnalla on kautta aikain ollut tärkeä rooli syrjäytymisen ehkäisyssä. Nuorten syrjäytyminen on ollut 2010-luvulla vahvasti julkisessa keskustelussa esillä ollut ilmiö, joka ulottuu yhä enenevissä määrin myös digitaaliseen maailmaan. Digitalisaatio on luonut muun muassa uusia koulutus- ja uramahdollisuuksia, jolloin sen roolin ymmärtäminen ja digitaalisen toiminnan toteuttaminen myös työpajoilla on tarpeellista.
Loppusyksystä 2019 julkaistiin opinnäytetyöni, joka tarkastelee digitaalisen nuorisotyön nykytilaa ja tulevaisuusnäkymiä Etelä-Savon työpajoilla erityisesti valmentautujien parissa työskentelevän henkilöstön näkökulmasta (n=19). Tutkimus toi esiin erilaisia digitaalisen toiminnan toteuttamisen käytänteitä sekä vallitsevia näkemyksiä ja asenteita digitalisaatiota ja digitaalista nuorisotyötä kohtaan. Tutkimuksen tulosten keskeisin osoitus on, että digitaalisella nuorisotyöllä on jonkinlainen jalansija Etelä-Savon työpajojen toiminnassa, digitaalisuuden rooli valmentautujien elämässä tunnistetaan ja asenteet digitalisaatiota kohtaan ovat pääosin myönteiset. Tämän perusteella uskallan todeta, että edellytykset digitaalisen nuorisotyön sisällyttämiselle osaksi työpajojen toimintoja ovat hyvät. On kuitenkin selvää, että digitaalisuuden sisällyttäminen osaksi työpajaympäristöjä vaatii entistä merkittävämpää tukea ja digitaalisen nuorisotyön tarkastelua juuri työpajatoiminnan näkökulmasta.
Kaiku epävarmuudesta
Vastaajien mukaan digitaalisuus tuo työhön lisäarvoa, työyhteisöissä tunnistetaan digitalisaation vaikutuksen työnkuvaan ja työyhteisöissä kannustetaan kehittämään digitaalisen median ja teknologian hallintataitoja. Vastaajat kokevat, että digitaalisella nuorisotyöllä tulisi olla entistä vahvempi jalansija työpajojen toiminnassa. Kuulostaa melko hedelmälliseltä, eikö? Aineiston positiivisesta ja vastaanottavaisesta yleiskuvasta huolimatta digitaalisen toiminnan toteuttamisen suhteen on havaittavissa kaiku epävarmuudesta ja digitalisaation mukanaan tuomista uhkakuvista.
Digitaaliset taidot ovat tänä päivänä eräänlainen ehto selvitä arjen toimista lisääntyneiden teknologisten ja sähköisten välineiden ja palveluiden myötä. Vaikka tässä tutkimuksessa ei pureuduttu syvemmin digitalisaation uhkakuviin, on niiden läsnäolon tiedostaminen tuloksista nähtävissä. Digitaalisuus on kaikkialla, joka voidaan nähdä voimavarana, mutta myös kuormittavana tekijänä. Voidaan kokea, että työn tekemisen tapoja on uudistettava aiempaa nopeatahtisemmin tai digitaalisuus nähdään mutkikkaana erilaisten välineiden ja palvelujen viidakkona – ylimääräisenä asiana oman työnkuvan päälle.
Näen, että perinteisimpiä työtehtäviä tarjoavien valmennusyksiköiden voi olla haasteellista yhdistää digitaalisuus osaksi työnkuvaa ja näin osaksi valmentautujien tukemista ja oppimista. On toki oletettavaa, että digitaalisuudesta ja teknologiasta kiinnostuneet hakeutuvat luonnollisemmin kyseisten teemojen pariin, jolloin digitaalisuudesta ja teknologiasta vähemmän kiinnostuneet suuntaavat toimintansa muualle. Tässä ei ole mitään väärää, mutta on huomioitava, että tästä voi seurata digitaalisten taitojen kuilun syvenemistä niin valmentautujien, kuin henkilöstön keskuudessa. Digitalisaation myötä tulleiden yhteiskunnallisten ja kulttuuristen kehityskulkujen myötä digitaalisten taitojen kuilut ovat todellisuutta, jonka vuoksi on tärkeää, että jokaisella on yhdenvertainen mahdollisuus kokea digitaalisuus omista lähtökohdista ja elämäntilanteesta käsin.
Kumppanuutta digitaaliseen nuorisotyöhön yhteistyöstä
Jotta nuorten välisten digitaalisten taitojen kuilujen kaventamisen missio onnistuu, on työntekijöiden osaaminen ja intressit digitaalisen toiminnan toteuttamisen suhteen avainasemassa. Yhteistyötä digitaalisen nuorisotyön osalta tehdään melko aktiivisesti erityisesti kunnallisen nuorisotyön, muiden työpajojen sekä oppilaitosten kanssa. Tehty yhteistyö on koettu merkitykselliseksi ja sen on koettu antaneen uusia näkökulmia toimintaan sekä luoneen väyliä tavoittaa työpajojen kohderyhmää. On kuitenkin mainittava, että noin neljäsosa vastaajista ei ole tehnyt yhteistyötä digitaalisen nuorisotyön osalta minkään tahon kanssa, ja samaan aikaan yli puolet vastanneista kokee tarpeelliseksi digitaalisuuden sisällyttämisen osaksi omaa työnkuvaa ja työyhteisön toimintaa entistä vahvemmin.
Tuki tulisi tarpeeseen: vastaajista yli puolet kokee tarvetta digitaalisen median ja teknologian hallintataitojen vahvistamiselle sekä verkkoviestinnän ja -vuorovaikutuksen sekä nuorten verkkokäyttäytymisen tuntemuksen lisäämiselle. Vastaavasti kriittinen media- ja informaatiolukutaito, digitaalisen turvallisuuden osaaminen ja mediakasvatusosaaminen koettiin vahvoiksi osa-alueiksi.
Laajemmat, entistä notkeammat ja erilaisiin palvelumalleihin mukautuvat yhteistyökumppanuudet myös nuorten parissa tehtävässä työssä ovat tarpeen. Yhdessä tekemisessä voisi siis tässäkin tapauksessa olla maagista voimaa, josta saisi tukea digitaalisen nuorisotyön käytänteiden räätälöimiselle työpajayhteisöjen yksilöllisiin tarpeisiin.
Tulevaisuuden työpajatoiminta entistä moninaisempaa, mutta työn ydin säilyy
Työpajaympäristöt koetaan tulevaisuudessa entistä moninaisemmiksi myös digitaalisen nuorisotyön osalta ja digitaalisen median ja teknologian syvällisemmät ymmärrys- ja hallintataidot koetaan entistä merkityksellisimmiksi. Valtaosa vastaajista näkee uudenlaiset digitaaliset ympäristöt, kuten verkkotyöpajat, tulevaisuuden työmuotona. Henkilöstön taitojen kehittämisen lisäksi myös valmentautujien tavoitteellinen digitaalisen median ja teknologian osaamisen vahvistaminen koettiin tärkeänä. Vaikka tällä hetkellä peli- ja teknologiakasvatuksen toteuttaminen Etelä-Savon työpajoilla on vähäistä, nähdään se lähitulevaisuuden mahdollisuutena toteuttaa ohjaus- ja valmennustyötä.
Tulevaisuuden yhteiskunta on vääjäämättä erilainen, kuin mitä se tänään on. Erityisesti nuorten parissa tehtävässä työssä yhteiskunnan muuttuminen ilmenee muuttuvina tapoina, toimintoina ja ympäristöinä tehdä työtä nuorten kanssa ja nuorten hyväksi. Tämä voi tarkoittaa esimerkiksi entistä moninaisempia ympäristöjä työpajojen ohjaus- ja valmennustyöhön, jonka vuoksi on tärkeää luoda väyliä kohdata valmentautujia myös virtuaalisissa ympäristöissä. Vaikka yhteiskunta teknologisoituu, ei nuorisotyön ydin, eli nuoren yksilöllisyyden ja elämän ymmärtäminen ja tukeminen, tule koskaan muuttumaan.
On positiivista, että digitaalisuus ja digitaalinen nuorisotyö nähdään Etelä-Savon työpajoilla voimavarana nyt ja tulevaisuudessa. Toiminta nuorille suunnatuissa palveluissa on ennen kaikkea ihmisen kohtaamista ja ihmisen kohtaamisen ydintä on arvostava ja ymmärtävä dialogi ja kohtaamistilanteet. Vaikka digitaalisuuden rooli yhteiskunnassamme on läpileikkaava, en usko digitaalisten sovellusten ja palvelujen pystyvän korvaamaan kultaakin arvokkaampaa kasvokkaista kohtaamista. Tämän huomioiminen on mielestäni erityisen tärkeää digitaalisen nuorisotyön kehittämistyössä sekä niissä tulokulmissa, joilla työpajojen näköistä digitaalista nuorisotyötä tulisi viedä osaksi työpajojen yhteisöjen arkea.
