Viime aikoina on tarjoutunut monia erinomaisia tilaisuuksia pohtia digitaalisen nuorisotyön syvintä olemusta. Viime vuosia on nimittäin leimannut kaksi poikkeuksellisen isoa Verken toimintaan ja substanssiin liittyvää prosessia, joista molemmat ovat kuluneina viikkoina saavuttaneet jonkinlaisen välietapin.
Ensimmäinen iso pyörä lähti pyörimään noin kolme vuotta sitten, kun tuli tieto nuorisolain päivittämisestä ja nuorisotyön palvelu- ja kehittämiskeskusten kirjaamisesta lakiin. Pitkään oli kysymysmerkki, mitä tämä tarkoittaisi Verken kannalta. Luimme tarkasti luonnoksia uudesta nuorisolaista, valtioneuvoston asetuksesta sekä valtion nuorisopoliittisesta kehittämisohjelmasta ja kirjoitimme lausuntoja kaikissa mahdollisissa vaiheissa.
Olimme mielissämme, että tulevien nuorisoalan osaamiskeskusten toiminnalle asetettiin laissa ja asetuksessa kriteerejä, jotka linjasivat osaamiskeskusten toimintaa olematta kuitenkaan liian kahlitsevia. Otimme ilahtuneena vastaan myös valtion nuorisopoliittisen kehittämisohjelman, jossa teknologinen kehitys huomioitiin muun muassa nuorten työelämätaitoja koskien, ja digitaalinen nuorisotyö oli nostettu yhdeksi kolmesta kansainvälisen toiminnan kärjestä. Digitaalinen nuorisotyö oli listattuna myös yhtenä painopistealueena, johon nimettäisiin yksi tai useampi nuorisotyön osaamiskeskus.
Verke haki valtionapukelpoisuutta digitaalisen nuorisotyön osaamiskeskukseksi ja tuli valituksi. Kaksivaiheinen hakuprosessi pakotti työyhteisömme pohtimaan Verken ydintavoitteita ja -toimintoja useaan otteeseen. Peilasimme Verken toimintaa tuoreeseen nuorisolakiin ja valtion nuorisopoliittiseen kehittämisohjelmaan ja jäsensimme toimintaamme niiden mukaisesti. Vaikka sanojen viilaaminen hakulomakkeen merkkimääriin sopiviksi vaati kärsivällisyyttä, oli se samalla myös hyödyllinen harjoitus tavoitteiden, toimenpiteiden, odotettujen tulosten ja mittareiden muotoilusta lyhyeen, mutta silti konkreettiseen muotoon.
Toinen pitkähkö prosessi käynnistyi toukokuussa 2016, kun Verkeä pyydettiin nimeämään edustaja Euroopan komission asiantuntijaryhmään. Ryhmän tehtävänä oli pohtia suosituksia digitaaliselle nuorisotyölle sekä pohjustaa digitaalisen nuorisotyön koulutusmoduuleja. Ryhmä työskenteli intensiivisesti noin 1,5 vuoden ajan, ja lopputulema julkaistiin helmikuun alussa. 20 eri maan nuorisotyön asiantuntijan kanssa työskentely auttoi ymmärtämään digitaalisen nuorisotyön erilaisia lähtökohtia ja pakotti pohtimaan myös omaa näkemystä digitaalisuuden ja nuorisotyön suhteesta.
Ryhmän merkittävin tuotos onkin mielestäni yhteisesti hyväksytty digitaalisen nuorisotyön määritelmä, jonka hiomiseen käytimme kohtuullisen paljon aikaa. Julkaisun listaamat osaamistarpeet ja hyvät käytännöt osaltaan konkretisoivat sitä, mistä digitaalisessa nuorisotyössä on kysymys. Digitaalinen nuorisotyö on käsitteenä hyvin tuore, eikä siitä ole vielä olemassa perustavanlaatuisia määritelmiä, joten tämä julkaisu tulee todella tarpeeseen. Toisaalta tiedän jo nyt, että julkaisu tulee vanhenemaan nopeasti – digiteknologia kehittyy niin rivakasti, että digitaalisen nuorisotyön määritelmää ja osaamistarpeita tulisi jo pian päivittää. Asiantuntijaryhmän määritelmä digitaaliselle nuorisotyölle kuuluu näin: