07. joulukuun 2020 | 31 min

Vieraat: Rune Westergård, Aleksi Neuvonen, Sanna-Liisa Sihto-Nissilä, Heli Ponto, Maija Leino, Paul Nix, Emma Sairanen, ja Otto Tähkäpää

Ohita podcast

Ihminen on keksinyt tekoälyn, itsestään ajavat autot ja kohta kuussa on Nokian 4G-mobiiliverkko. Onko jokin näistä ihmiskunnan suurin tekninen innovaatio vai jokin muu?

“Kivikirves”, toteaa energia- ja ympäristöalan yrittäjä ja One planet is enough -kirjan kirjoittaja Rune Westergård ja jatkaa. “Kivityökaluilla esi-ihmiset pystyivät rikkomaan eläinten luut ja syömään ravintorikkaat luuytimet. Hyvä ruoka yhdistettynä työkalujen kehitykseen nopeutti aivojen evoluutiota”, toteaa Rune.

Kivikirveen keksimisestä on pitkä matka tähän hetkeen, aikaan jolloin teknologinen kehitys ottaa huimia harppauksia joka vuosikymmen. Ihmiskunta on valjastanut teknologian kiihdyttämään ilmastonmuutosta huonoon suuntaan, mutta tässä podcast-jaksossa pohdimme voiko teknologia myös pelastaa maailman? Minä olen oppaasi Jarno Alastalo.

“Luonnoton ilmastonmuutos johtuu teknologian kehityksestä. Hiilen, öljyn ja kaasun käyttö on lisännyt muutosta. Samaan aikaan teknologia tarjoaa myös vastauksen ilmastonmuutokseen,” kertoo Rune Westergård.

Jos teknologia on luonut ongelman, niin eikö helpoin tapa ratkaista ongelma olisi vähentää teknologiaa, Rune Westergård?

“Esimerkiksi otsonikerros suojaa elämää vaaralliselta UV-säteilyltä, mutta 1970-luvulta lähtien otsonikerroksen huomattiin vähentyvän huomattavasti. Monet ajattelivat silloin, että jääkaappien ja pakastimien tekemistä pitää vähentää freonien takia. Mutta ratkaisu ei ollut vähentää jääkaappeja, vaan kehittää teknologiaa ja poistaa vahingolliset aineet jääkaapeista. Nyt on miljoonia jääkaappeja ja pakastimia ja otsonikerros vahvempi”, kertoo Rune Westergård.

Mutta samalla kun teknologia kehittyy ympäristön näkökulmasta parempaan suuntaan, kulutus jatkaa kasvamistaan. Rune jatkaa.

“Kyllä, kulutus kasvaa globaalilla tasolla. Mutta samaan aikaan ympäristöystävällisen teknologian kehitys kiihtyy eksponentiaalisesti. Esimerkiksi aurinkoenergia on jo useimmissa maissa halvempaa kuin hiilivoima. Kulutus ei ole siis ongelma, vaan minkälaista teknologiaa käytetään.”

Netin kulutus on kasvanut ja samalla on myös kasvanut tietotekniikan kuormitus luonnolle. Samalla tapaa, kun pyritään vähentämään liikenteen päästöjä, niin eikö silloin pitäisi rajoittaa myös netin käyttöä?

“Ei pidä lopettaa digitaalisten palveluiden käyttöä. Netin käyttö aiheuttaa päästöjä, mutta
internetin ja digitaalisen tekniikan kehitys vähentää enemmän päästöjä, koska ne edistävät energiatehokkuutta kaikissa yhteiskunnan toiminnoissa. Digitaalisuus on tärkeä osa infrastruktuuriamme”, kertoo Rune Westergård.

Demos Helsingin toinen perustaja Aleksi Neuvonen pohtii myös minkälaisella törmäyskurssilla digitalisaatio ja ilmastonmuutos ovat.

“Ne ovat ehkä isoimpia kysymyksiä, jos ajatellaan mitkä ovat keskenään törmääviä trendejä. Jos mietitään mitä oikeasti priorisoidaan ilmastonmuutoksen takia. Mille laitetaan vaikka hinta tai mitä muita ohjauskeinoja onkaan. On vaikea kuvitella, että yhtäkkiä tällainen voisiko sanoa vapauden symboli, kuten vapaa tiedonvälitys, että sitä alettaisiin rajoittaa kovin nopeasti. Toisaalta teknologia kehittyy varsin nopeasti, niin voidaan ajatella, että meillä on tietynlainen optimismi siitä, että siellä energiatehokkuus kasvaa, päästöt vähenevät. Samaan aikaa meidän pitää miettiä sitäkin vaihtoehtoa, että jos teknologista ratkaisua ei johonkin löydykään tai ei olekaan vaihtoehtoista tapaa tuottaa jotain digitaalista sisältöä ja sen levittämistä vähäpäästöisimmin, kun ihmisillä on suuri tarve siihen, niin voi olla, että sille tuleekin jokin hinta, että tiettyyn aikaan vuorokaudesta, kun kaikki tarvitaan isompaa määrää konesalitehoa, niin yhtäkkiä sille tuleekin korkeampi hinta. Kyllä sitäkin pitää miettiä. Olen tulevaisuustutkijana sitä mieltä, että siihen pitää venyttää omaa mielikuvitustaan, vaikka tuntuu kovin vieraalta ja haluaisin nähdä kaiken tiedonvälityksen vapauden ainoastaan mahdollistavana asiana”, pohtii Aleksi Neuvonen.

Ilmastonmuutoksen tuulet puhaltavat lämpimästi nurkissamme ja yksi tulevaisuuskuva siis saattaa olla teknologian rajoittaminen joidenkin osalta. Mutta voiko teknologia kuitenkin pelastaa maailman?

“Kyllä”, vastaa Rune Westergård.

“Siihen vaikuttaa myös kuinka nopeasti poliittisia päätöksiä tehdään. Jos päätökset ovat hitaita, riskit negatiiviselle ilmastonmuutokselle ovat suuremmat. Uskon kuitenkin, että ihmiskunta voi selviytyä tästä ja että uusi teknologia kehittyy yhä nopeammin”, toteaa Rune.

Sama kysymys, Aleksi Neuvonen, pelastaako teknologia maailman?

“Voi ajatella positiivisesti, että meillä on mahdollisuus muuttaa meidän teknologista perustaa nyt ilmastonmuutoksen ajamana ja muuttaa moni muukin asia sen kautta. Teknologia on aina se, joka välittää lopulta sen lopullisen ratkaisun. Kyllä me ollaan lopulta ilmastonmuutoksen kanssa päädytty tämän kaltaiseen tekemiseen, että meidän teknologia on kehittynyt ja ollaan valjastettu aikoinaan teknologian kautta fossiiliset polttoaineet käyttöömme. Teknologia on siis välttämätön välikappale, mutta yksinään se ei tule koko peliä ratkaisemaan. Taustalle tarvitaan politiikkaa ja ihmisten tekoja ja ikään kuin järjestelmien muokkaamista. Jos vanhasta ei luovuta, niin silloin me emme voi ratkaista tätä asiaa. Vaikka lähtökohtana on se, että pitää keksiä uutta ja innovoida, mutta samalla kun ihmiskunta kuitenkin kasvaa ja sen tarpeet kasvaa, niin sinne mahtuu liikaa sekä uutta että vanhaa. Ja se vanha tuottaa niin paljon niitä päästöjä, että meillä pitää jatkossa olla keinoja päästä vanhasta eroon, eikä vain keksiä koko ajan uutta.” toteaa Aleksi.

Tuntuu siltä, että parempi tulevaisuus riippuu siitä miten poliittiset päättäjät ja muut ihmiset ovat valmiita luopumaan vanhasta ja panostamaan uuteen parempaan teknologiaan. Filosofian tohtori ja diplomi-insinööri Sanna-Liisa Sihto-Nissilä Aalto-yliopistosta jatkaa.

“Teknologia on syys ilmastonmuutokseen ja se on myös vastaus siihen. Meidän yhteiskuntamme toimii erilaisten teknologisten keksintöjen varassa. On energiatuotanto, kaikki tietokoneet, kännykät, autot ja kaikki tämä. Tähän mennessä se on pyörinyt fossiilisten polttoaineiden varassa, toki nykyään on paljon hiilineutraaliakin polttoainetta ja hiilineutraalia sähköntuotantoa, mutta silti suurelta osin meidän yhteiskuntamme pyörii fossiilisten polttoaineiden varassa ja erityisesti globaalisti. On utopiaa, että luopuisimme tästä kaikesta teknologiasta mitä meidän ympärillämme on eli teknologian pitää muuttua, se on ihan selvä. Näen, että teknologialla on hyvin paljon mahdollisuuksia. Jos mietitään minkälainen meidän maailmamme oli 20–25 vuotta sitten, niin silloin oli kännykät tuloillaan ja miten paljon meillä on mullistunut yhteydenpito aivan täysin. Siinä on iso esimerkki siitä, että paljon voi tapahtua esimerkiksi 20 vuodessa”, toteaa Sanna-Liisa.

Ihmiset tässä podcastissa ja muutenkin tuntuvat olevan samalla aaltopituudella ilmastonmuutoksen vaikutuksista ja tarpeesta toimia pian, mutta edelleen erimielisyyttä seuraamuksista on. Miksi ihmeessä edelleen näin, Sanna-Liisa Sihto-Nissilä.

“Siinäpä kysymys. Tutkijat ovat hyvin samaa mieltä. Pitkään media antoi liikaa tilaa skeptikoille, sillä tavalla, että tutkijayhteisön saman mielisyys ei tullut oikein viestityksi median kautta. Eli tutkijat ovat olleet 20 vuotta hyvin yksimielisiä asiasta ja se yksimielisyys on vain lisääntynyt. Ehkä 20 vuotta sitten tutkijoiden joukosta löytyi sellaisia skeptikoita, jotka pystyivät tieteellisellä kielellä perustelemaan argumenttejaan, mutta ne kyllä aika vähiin käyneet, koska argumentit eivät vain kestä tieteellistä tarkastelua. Amerikassa tehtiin tutkimus, kuinka paljon tieteellisissä artikkeleissa kiistetään ilmastonmuutosta tai ollaan hyvin skeptikkoja sen suhteen, niin skeptikkojen osuus oli 2 % eli 98 % tieteellisistä julkaisuista tunnustaa ilmaston muutoksen olevan ihmisen aiheuttama. Johtuu fossiilisten polttoaineiden polttamisesta johtuvasta hiilidioksidista sekä metaanista kaasuista, mutta pääosassa on hiilidioksidi. Niin 98 % tieteellisistä julkaisuista tunnistaa ihmisen ilmastonmuutoksen aiheuttajaksi. Tutkijajoukko on yksimielinen. Tieteen luonteeseen kuuluu, että pitää sallia epäilijät. Sen takia kahta prosenttia, epäilijöitä, niin sitä on vaikea saada kokonaan pois, koska tieteen luonteeseen kuuluu se, että pitää sallia, että kyseenalaistetaan,” toteaa Sanna-Liisa Sihto-Nissilä Aalto-yliopistosta.

No niin, teknologia pelastaa maailman, kunhan saamme enemmistön äänen kaikumaan vieläkin kovemmin ja oikeasti pääsemme tekoihin.

Sanotaan, että data on uusi öljy, mutta toivottavasti data on ennemmin päästöttömän liikkumisen mahdollistaja. Forum Viriumin projektipäällikkö Heli Ponto on mukana Urbanite-hankkeessa, jonka tavoitteena on edistää datan käyttöä liikennesuunnittelussa.

“Sen hankkeen tavoitteena on rakentaa Helsingin kaupungille liikenteen data-alusta tai auttaa kaupunkia rakentamaan se liikenteelle. Myöskin hankkeen puolelta on tulossa jokin lisäosa, esimerkiksi visualisointi, tekoäly tai bigdata-ratkaisu, jota voidaan kokeilla tai testata, miten se toimisi Helsingissä tukemaan sitä työtä mitä kaupunki jo tekee valmiiksi. Tässä Urbanite-hankkeessa on yksi tavoite vähentää Jätkäsaaren liikenneruuhkia. Tarkoitus on vaikuttaa siihen, että liikenne olisi mahdollisimman sulavaa. Jos ja kun toimiva alusta saadaan aikaiseksi, niin kyllä siinä pystyy havainnoimaan esimerkiksi sitä minkälaisia vaikutuksia on, jos vaikka tehdään pyörätiet, kuinka moni sitä käyttää. Tai jos katsotaan kävelyn muutosta ja sen historiallista dataa, niin kyllä siinä on mahdollisimman paljon pyrkimys myös saada tai tuottaa kestävää liikkumista ja vähentää ylimääräistä liikennettä, “ toteaa Heli Ponto.

Data itsessään ei muuta ihmisten käytöstä, mutta ihmisiä voi innostaa pelillistämisen keinoin valitsemaan kestävämpiä liikkumismuotoja. Heli Ponto on ollut mukana myös Forum Viriumin hankkeessa, jossa pelin kautta pyrittiin vaikuttamaan ihmisten liikkumistottumuksiin.

“Aina kun pelin käyttäjä lähti liikkumaan, hän merkitsi peliin meneekö kävellen, pyöräillen vai bussilla ja sitten sai pisteitä valinnoista. Oli myös tehtäviä, kun vaikka liikkuu tietyn matkan, niin paikallinen sponsori saattoi tarjota jotain. Esimerkiksi meillä oli Jätkäsaaressa pääsi uuteen saunaan ilmaiseksi, kun sai tietyn pistemäärän kokoon haasteaikana. Tämä oli osallistuva projekti, jossa yhdessä Jätkäsaaren asukkaiden kanssa kehitettiin tätä peliä ja sen ominaisuuksia. Siinä kehitettiin myös avatareja peliin. Siinä näki hyvin tarkalla tasolla, että missä ihmiset liikkuvat, tietenkin huolehtien GDPR:stä. Näkyi aika hyvin yksilölliset reitit aika tarkasti ja huomasi, että pyöräilijät ja kävelijät kulkee aika omia reittejään. On sellaisia oikopolkuja, joita ei pyörällä mennä. Helsingin tapauksessa mielenkiintoisinta oli data, mitä sovellus tuotti. Sillä pystyi hahmottamaan minkälaista on uudenlaiseen liikenteeseen liittyvä data. Se oli siis näiden käyttäjien luvalla tuotettua aineistoa siitä, miten he liikkuvat arjessaan ja sitä voi käyttää liikennesuunnittelun tukena”, kertoo Heli Ponto.

Pystyykö pelillistämisellä siis oikeasti muuttamaan meidän käytöstapoja ja edistää vihreää liikkumista, Heli Ponto?

“Tämä osoittaa mitä se voisi olla isommassa mittakaavassa. Jos peliä käyttäisi pidemmän aikaa tai olisi tuosta sovellettu ratkaisu, niin uskon, että kun ihminen hetken innostuu ajattelemaan asioita uudesta näkökulmasta, niin sitten saattaa myös aktivoitua siinä arjessa vähän pidemmäksi aikaa. Kokea siitä hyötyä ja iloa, että tuntuu paremmalta mennä kävellen tai pyöräillen, kuin istuen autossa.””

Pelillistäminen liittyy siihen, että ihmiset haluavat nykyisin paljon kuulla tarinoita ja asia saa sellaisen kiinnostavan muodon, mikä saa heidät tempautumaan mukaan. Pelillistämisessä on lähestytty sitä kautta, että olisi hauskaa, kiinnostavaa ja innostavaa sille ihmisille normaalissa arjessa. Kun mietitään, että on iso joukko ihmisiä, jotka tuottavat omasta liikkumisestaan dataa. Ja se joukko on hyvin aktiivinen ja se on reaaliaikaista, niin kyllä sillä on todella paljon vaikutusta, miten ymmärretään kaupunkiliikkuminen, etenkin kestävien liikkumismuotojen näkökulmasta. Tiedän hyvin, että liikenne- ja kaupunkisuunnittelijoita paljon kiinnostaa uuden tyyppinen data”, kertoo Ponto.

Liikkumisen lisäksi joudumme miettimään tulevaisuudessa myös tapoja tehdä esineitä.
3D-tulostimia on hypetetty pitkään, kuinka se tulee muuttamaan esineiden valmistuksen. Entinen tutkija ja nykyinen hiilijalanjälkiyrittäjä Maija Leino on tutkinut muun muassa 3D-tulostuksen ympäristövaikutuksia. Mutta minulle 3D-tulostuksesta tulee mieleen hauskojen muovihäkkyröiden printtaaminen, niin onko 3D tulostus hyvä vai huono ilmastonmuutoksen vastaisessa kamppailussa? Maija Leino.

“Mikään ei ole hyvä tai huono, annan tällaisen tutkijan vastauksen, kun minulla on tämä väitöskirjatausta mikä 3D-tulostuksessa painaa. Eli mikään ei ole automaattisesti hyvä tai huono, mutta kyllä 3D-tulostuksessa on paljon hyviä. Aina kun tehdään tarpeeseen. Kun mitään valmistetaan, niin se valmistetaan, kun sillä on oikeasti tarve. Kun tämä kysymys on ratkaistu, niin on se hyvä. On montakin tasoa, miten 3D-tulostus voi olla hyvä. Ensinnäkin kun kehitetään uusia tuotteita, niin 3D-tulostus mahdollistaa sen, että voidaan nopeasti ja yleensä edullisesti tehdä prototyyppejä. Tuotekehityksessä päästään siten nopeasti eteenpäin ja usein myös materiaalitehokkaasti, koska lisäävässä valmistuksessa käytetään sen verran materiaalia kuin tarvitaan. Sitten ihan käytöstä, niin 3D-tulostuksella voi valmistaa, erityisesti metallien osalta mutta myös muiden raaka-aineiden, muotoja, jotka eivät muuten olisi mahdollisia. Silloin jos päästään tekemään joitakin virtausprofiileja, kun esimerkiksi neste kulkee jonkin muodon lävitse, voidaan vähentää häviötä, jolloin voidaan säästää aina energiaa. Kevyempiä tuotteita voidaan tehdä, koska voidaan rakentaa ihan erilaisia muotoja. Jos on vaikka osa, joka liikkuu tai sitä kuljetetaan, niin sekin vie energiaa. Päästään vähemmällä koko käytön ajalta, jos otetaan esimerkiksi vaikka hissi. Sitä nostellaan ylös ja alas monen monta vuotta, niin mitä kevyempi se on. Tai metsäkone, jossa on jokin osa, jota nostellaan eli mikä tahansa mikä liikkuu. Tai lentokone, josta voidaan olla montaa mieltä, mutta jos niitä valmistetaan, niin niiden kannattaa olla kevyitä, että kuluu vähemmän polttoaineitta. Joissakin tapauksessa 3D-tulostus mahdollistaa sellaisten raaka-aineiden käytön, joita olisi muuten hankala käyttää, vaikkapa kierrätysmuovi. 3D-tulostuksessa voidaan kannattavasti tehdä pieniä valmistuseriä, niin silloin jokin tietyn tyyppinen kierrätysmateriaali, mitä ei saada kovinkaan paljon, niin 3D-tulostus voi olla keino mahdollistaa sen käyttö”, sanoo Maija Leino.

3D- tulostuksen kehitys mahdollistaa todellisen maker-toiminnan, jolloin käsillä olevaa teknologiaa voi käyttää niin kuin haluaa.

“I believe quite strongly that with a maker culture, with these kinds of gadgets, with this kind of empowerment we can absolutely fix the future”, Paul Nix.

Paul Nix vetää Time Repair Corporationia, jonka tavoitteena on nostaa esiin kestävän kehityksen projekteja ja tuoda ne kaikkien ulottuville.

“It only really happens if we start now and work together. So that’s what we’re aiming to do with the Time Repair Corporation is to push forward projects and initiatives that puts sustainability into people’s hands directly.”

Paul Nixin yhden projektin tavoitteena on ollut näyttää nuorille, miten he voivat rakentaa monimutkaisia ympäristöön liittyviä esineitä ja miten maker-toiminnalla korjataan maailmaa.

“Project Greenlight involved kids putting together a photobioreactor which is a small system that uses algae, sort of like the moss growing behind me on this wall to do exactly what plants do, which is photosynthesis. With more complex plants once you get a little bigger than this and algae you find that plants will go to sleep for the night. It’s part of their respiration process. Algae doesn’t. It’s too simple so it will produce oxygen and take on carbon dioxide, an atmospheric carbon, as long as it has light. By building this photobioreactor they were able to harness the day sunlight and extend out that light during the night so that the algae in their photobioreactor continues working throughout the evening, so they learn about the carbon cycle, they learn about photosynthesis and they’re making a tiny and modular changes to their own carbon footprint. Which is really the idea. Once we can make enough of those, we can make a really big bite and not only that we also teach people what photobioreactors are. Because if someone uses an acronym like PBR no one knows. Maybe it is a sandwich, a peanut butter thing, we don’t know. But what we really want is to make sustainability accessible. Make it something that’s understandable so when kids come home and they tell their parents or I made this myself, I can also explain it myself. When parents see that my children care about these issues just as much as they care about their favourite Pokémon then they start to take these issues more seriously themselves.”

Eli nuoret oppivat rakentamaan bioreaktorin ja saivat tietoa miten muuttaa omaa hiilijalanjälkeään.

Materiaalien valmistuksella ja liikenteen päästöjen vähentämisellä on suuri merkitys ilmastonmuutoksen torjunnassa. Mutta minä provosoiden voisin sanoa, että tärkein teknologia on kuitenkin digitaalisen kommunikaation mahdollistaja. Miksi?

Nuorten ilmastodelegaatti Emma Sairanen kertoo miten nuoret ovat olleet mukana tuomassa ääntään esiin.

“Erityisesti nyt korona-aikana, kun esimerkiksi ilmastolakkoa ei ole pystytty järjestämään, niin koen, että nuorten liikkeelle on ollut todella tärkeää, että on ne somekanavat, joiden kautta voidaan järjestää virtuaalisia lakkoja sillä tavalla, että voi ylläpitää momentumia ja toimintaa. Myös koen, että vaikka sosiaalinen media on nuorille todella luonteva kanava tuoda omaa ääntä kuuluviin, niin sillä on ollut tärkeä rooli siihen, että ihmiset ovat löytäneet oman tavan vaikuttaa ja kertoa ilmastonmuutoksesta sekä kestävyyteen liittyvistä asioista. Sitä kautta näen, että on somella ollut tärkeä rooli. Toisaalta itse en siis ole Twitterissä, koska siellä on paljon negatiivistä vastakkainasettelua ja myös kiusaamista. Sosiaalinen media on tuonut myös sitä, että nuoret ilmastoaktivistit kohtaavat paljon kiusaamista. Se on johtanut joidenkin aktivistien uupumiseen. Se on ikävä ja negatiivinen kääntöpuoli, joka on tullut digitaalisen median käytön kautta,” toteaa Emma Sairanen.

Vaadimme ilmastotekoja, nyt! kaikui monessa nuorten järjestämässä ilmastolakkotapahtumassa. Korona ei ole yksinkertaistanut elämäämme ja tulevaisuuden miettiminen saattaa jäädä vähemmälle haastavina aikoina.

Mutta mitkä ovat ne asiat nykyisyydessä, jotka muovaavat nuorten käsitystä tulevaisuudesta ja ympäristöstä, Lasten ja nuorten säätiön tulevaisuusasiantuntija ja Tulevaisuuskoulun perustaja Otto Tähkäpää.

“Oleellinen lähtökohta ylipäätään on antisipaatioajattelu, joka on tulevaisuustutkimuksessa vahvistunut viime aikoina. Eli nimenomaan ajatus siitä, että tulevaisuus ei ole vain joku asia horisontissa, jota kohti mennään vaan nimenomaan, että tulevaisuus on jo tässä hetkessä meidän jokaisen ajatuksissa, joko tiedostetusti tai tiedostomatta. Tämä nimenomaan yhdistyy ihmisten toimintaan. Tätä kautta ne tulevaisuuskuvat on ratkaisevia meidän toiminnallemme ja päätöksille ja valinnoille tässä hetkessä. Se tulevaisuuskuvasto mikä nuorilla on ja ehkä yhteiskunnassa laajemminkin, niin se on synkkä ja vaihtoehdoton, dystopioiden täyttämä, joka tietenkin muokkaa sitä nuorten omaksumaa käsitystä tulevaisuudesta ja sitä kautta omista vaikutusmahdollisuuksista tässä hetkessä. Sen takia meidän pitäisi yhteiskunnassa laajemminkin, mutta esimerkiksi nuorison kanssa työskentelevien pitäisi keskittyä kiinnittämään huomiota siihen, miten tulevaisuudesta puhutaan ja minkälaista kuvaa tulevaisuudesta me välitämme nuorille. Ylipäätään, että keskityttäisiin ja kiinnitettäisiin huomiota siihen, että pystytään tiedostomaan minkälaiset kuvat ja käsitykset tulevaisuudesta ohjaa meidän ikään kuin ajattelua ja toimintaa tässä hetkessä. Usein siihen ei kiinnitetä huomiota. Jos kuvia ei tiedosteta tai tunnisteta, niin ei pysty lähestymään myöskään analyyttisesti tai kriittisesti, ja sitä kautta etsimään vaihtoehtoja. Voisi olla, että tulevaisuus on jotain muuta kuin se dystopiakuvasto mikä meillä on ja voisiko olla, että olisi jotain vaihtoehtoisia toimintatapoja tässä hetkessä, jotta voidaan varmistaa, että se dystopia ei toteudu.”

“Kyllä mua yleisesti ärsyttää nimenomaan tulevaisuuspuhetta määrittävä vaihtoehdottomuus ja usein siihen liittyvä pessimismi. Juuri nyt kun tätä nauhoitamme, niin muun muassa on herättänyt keskustelua SDP:n tuore esitys kuuden tunnin työpäivästä. Reaktio on ollut siihen hyvin kuvaava eli tyrmätty turhana, utopiana ja haihatteluna. Se kuvaa sitä kuinka vähän liikkumavaraa meillä on tässä tulevaisuuskeskustelussa on. Jos taas katsotaan historiaan päin, niin huomataan aika monen asian, mitä on pidetty mahdottomina ja utopiana, on kuitenkin toteutunut. Itse asiassa me suomalaiset koko ajan eletään yhdessä utopiassa, joka on toteutunut. Muistuttaisin, että maamme laulussa lauletaan edelleen, että on maamme köyhä ja siksi jää. No ei aivan käynyt näin. Tällä hetkellä ollaan käytännössä kaikkia hyviä asioita vertailevien vertailujen kärkimaa,” toteaa Otto Tähkäpää.

Mahdoton ja utopian toteutuminen on siis mahdollista. Joten kysytään tulevaisuusasiantuntija Otto Tähkäpäältä, mikä teknologia erityisesti tulee vaikuttamaan positiivisesti ympäristöön?

“Sanoisin laajemmin, että ruoan tuotantoon tai ruokajärjestelmään liittyen tällä hetkellä tapahtuu todella paljon. Meillä on erilaisia kasvisproteiinivaihtoehtoja lihalle. Mutta on muitakin nousevia teknologioita, kuten Suomessa Solar Foodsin ruokaa ilmasta teknologia. Meillä on vertikaaliviljelyä, laboratoriolihaa ja erilaisia lihan korvikkeita sekä synteettisiä että eläinperäisiä. Siellä suunnalla tapahtuu todella paljon ja luulen, että tässä tapauksessa siirtymä ei-eläinperäiseen ruokavalioon voi tapahtua aika huomaamattomasti ja sulavasti, kun meillä on kerta kaikkiaan niin hyviä korvikkeita tarjolla, ettei voida erottaa perinteistä jäätelöä vegaanisesta jäätelöstä. Meillä ei ole enää mitään syytä miksi haluaisimme välttämättä maidosta tehtyä jäätelöä. Solar Foodsin soleiini on todella inspiroiva esimerkki, että mitä se ruoantuotanto tulevaisuudessa kenties voisi olla,” kertoo Otto Tähkäpää.

Oton mainitsema Solar Foods kehittää teknologiaa, jolla hiilidioksidista tuotetaan sähkön avulla mikrobimassaa ja tästä voidaan tehdä ravintoproteiinia syötäväksi. Nam! Kyllä, ilmasta on mahdollista tehdä ruokaa. Elämme jo utopiassa.