Merirasti on nuorisotalo, joka sijaitsee Itä-Helsingissä Vuosaaren kaupunginosassa. Nuorisotalolla järjestetään monenlaista digitaalista mediaa hyödyntävää toimintaa, kuten digitaalista pelaamista. Nuorisotalolla on kokoontunut keväästä 2013 alkaen 13–19-vuotiaiden poikien ryhmä, jonka jäsenet ovat kiinnostuneet digitaalisesta pelaamisesta ja pelitapahtumien järjestämisestä.Ryhmä kokoontuu viikoittain ja toiminnassa on tällä hetkellä mukana seitsemän nuorta.
Ryhmän toiminta on keskittynyt tähän asti League of Legends -pelin ympärille. Toiminnan tavoitteena on uusien ystävyyssuhteiden luominen, peliharrastuksen syventäminen, yhdessä uuden oppiminen League of Legends -pelistä sekä pelitapahtumien järjestäminen. Toiminta on ohjattua ja jokaiselle tapaamiskerralle on suunniteltu oma ohjelma. Viikoittaisten tapaamisten lisäksi ryhmän jäsenet käyvät keskustelua Facebookissa, ja ryhmäläiset järjestävät ja osallistuvat erilaisiin pelitapahtumiin ja laneihin. Ryhmä on järjestänyt nuorisotalolla kolme lan-tapahtumaa eli lania. Lanit ovat verkkopelitapahtumia, joissa yhteen tilaan kokoontuu ihmisiä pelaamaan ja harrastamaan digitaalista kulttuuria omien tietokoneiden kanssa. Tapahtumassa koneet ovat liitettynä toisiinsa lähiverkon avulla. Lanit voivat kestää päivästä useaan vuorokaueen. Ryhmä on myös kerännyt talkootöillä rahaa ja osallistunut kahdesti Assembly-pelitapahtumaan, joka on Suomen suurin lan-tapahtuma.
Yksi ryhmän jäsenistä on päässyt pelaamaan Good Game Squad -nimiseen esports-organisaatioon saatuaan innostuksen League of Legends -peliin ryhmän kautta. Good Game Squad on nuorisotyöllinen elektronisen urheilun organisaatio, joka tarjoaa nuorille kilpapeliharrastajille mahdollisuuden ottaa ensimmäisiä askeleita elektronisen urheilun parissa ammattitaitoisten valmentajien ja organisaation tuella.
Ryhmän toiminnan kannalta on ollut keskeistä, että työntekijä on saanut käyttää työaikaa toiminnan järjestämiseen. Toiminnan järjestäminen on vaatinut ohjaajalta tiivistä läsnäoloa ja vastuunottoa ryhmän toiminnasta. Toiminnan haasteena on ollut sopivan ajankohdan löytäminen ryhmän tapaamisille, koska nuoritalon pelihuone on tiiviissä käytössä ja nuorilla on monia muitakin harrastuksia. Onnistumisen kannalta tärkeää on ollut myös nuorten oma aktiivisuus. Ryhmän toiminnassa on opittu, että nuoret lähtevät aktiivisesti pelitapahtumien tuottamiseen, kun heille tarjotaan tukea, kannustusta ja onnistumisen kokemuksia.
Ryhmän toiminnan kautta on luotu nuorisotyöllinen toimintamalli, jossa digitaalinen pelaaminen tarjoaa nuorille hyvä väylän muun muassa yhteisöllisyyteen, yhdessä oppimiseen ja tapahtumien järjestämiseen sekä mahdollisuuden tutustua lähemmin digitaaliseen kilpapelaamiseen. Toiminnan kautta ryhmä on muodostunut tiiviiksi ystäväpiiriksi ja nuoret pelaavat yhdessä myös tapaamisten ulkopuolella lähes päivittäin. Myös henkilökunta osallistuu pelisessioihin työajalla ja jopa sen ulkopuolella.
Nuorten kokemuksia peliryhmästä
Verken raporttia varten haastateltiin kuutta 17–18-vuotiasta poikaa, jotka ovat mukana Merirastin peliryhmässä. Kaikilla nuorilla on monikulttuurinen tausta. Osa nuorista on tuntenut toisensa koulusta tai naapurustosta jo entuudestaan. Kaikki nuoret olivat myös käyneet Merirastin nuorisotalolla ennen peliryhmän käynnistymistä. Suurin osa nuorista on pelannut paljon jo ennen ryhmään liittymistä, mutta lähinnä yksin kotona.
Nuorten mukaan peliryhmän perustaminen League of Legends -pelin ympärille oli ryhmän ohjaajan idea. Toiminnan alussa nuoret päättivät ohjaajan kanssa, että ryhmä tapaa kerran viikossa. Tapaamisissa pelattava League of Legends -peli edellyttää pelaajilta yhteistyötä ja keskinäistä kommunikointia. Ryhmän kesken voidaan muodostaa harjoitusmielessä useita tiimejä, jotka pelaavat vastakkain. Yhtenä tiiminä ryhmä pelaa muita, yleensä tuntemattomia, tiimejä vastaan verkon yli. Pyrkimyksenä on voittaa mahdollisimman monta peliä ja kivuta näin tilastoissa mahdollisimman korkealle.
Etenkin ryhmän toiminnan alkuvaiheessa tiimipelaaminen vaati harjoittelua. Koska kaikki ryhmäläiset olivat pelanneet aiemmin lähinnä yksin, ei tiimipelaaminen ollut aluksi aivan helppoa:“Se on niin erilaista pelata tota pelii yksin tai sitten viiden tyypin kesken, jotka juttelee keskenään, kertoo mitä ne tekee millonkin. Niitä juttuja me harjoteltiin, et pelataan niinku oikeesti tiiminä.”
Nuoret käyvät nuorisotalolla pelaamassa välillä myös silloin, kun nuorisotalo ei ole auki. Ryhmän täysi-ikäisille on annettu haltuun avaimet, ja ohjaajan luvalla ryhmäläiset saavat mennä keskenään nuorisotalolle pelaamaan. Pelaaminen onkin nuorten mukaan porukan yhdessä olemisen ydin. Pelaamisen lomassa nuoret juttelevat paitsi käynnissä olevasta pelistä, myös paljon muista asioista.
Pelaamisen lisäksi nuoret käyvät yhdessä peliaiheisissa tapahtumissa ja järjestävät laneja nuorisotalolla. Oman tapahtuman järjestäminen on hauskaa ja se, että itse tapahtumia käyneenä saa kerrankin olla “sillä toisella puolella”, tuntuu nuorista hienolta. Erityisesti nuorista on mahtavaa, että tapahtuman järjestämisessä saa päättää itse oikeastaan kaikesta. Kokeneemmat lan-järjestäjät ottavat suuremman vastuun järjestelyistä ja muut hoitavat vähän pienempiä tehtäviä. Kukin saa vaikuttaa siihen, mitä tekee, mutta jonkin verran tehtäviä myös arvotaan. Järjestäminen ei ole ollut nuorten mielestä liian vaikeaa. Nuoriso-ohjaajat ovat auttaneet järjestelyissä tarvittaessa.
Peliryhmän kesken käytetään paljon sosiaalista mediaa. Nuoret keskustelevat Facebookissa ja myös ohjaaja osallistuu keskusteluihin. Suurin osa keskusteluista on nuorten mukaan “turhanpäiväistä spämmäilyä”, mutta nuorten puheesta oli tulkittavissa, että keskusteluilla on tärkeä ryhmän yhteishenkeä ja yhteisöllisyyttä vahvistava merkitys. Muunlaista digitaalisen tai sosiaalisen median käyttöä nuoret eivät toimintaan kaipaa. Myöskään tarvetta toiminnan mainostamiselle (esim. bloggaamalla toiminnasta) ei ole, sillä nuorten mielestä ryhmään ei tarvita uusia jäseniä. Nuoret kokevat, että ryhmä on heidän “oma kerhonsa” ja siksi ikään kuin yksityinen, eikä toiminta näin ollen kuulu ulkopuolisille.
Ohjaajan rooli on nuorten mielestä tärkeä. Ohjaaja pelaa nuorten mukana ja keksii nuorille sellaisia uusia haasteita pelin sisälle, jotka nuorille itselleen eivät tulisi mieleen. Ohjaaja on hyvin tiiviisti osa ryhmää. Erään nuoren sanoin: “Se on vähän niinku meidän isä”. Nuoret arvelevat, että jos ryhmän ohjaaja vaihtuisi, ei ryhmä olisi enää samanlainen. Ohjaaja osallistuu nuorten kanssa kaikkeen ryhmän toimintaan, mikä on selvästi luonut ohjaajan ja nuorten välille tiiviin siteen.
Moni nuorista kertoi oppineensa sosiaalisia taitoja pelaamisen yhteydessä. Yksi nuorista kertoi, kuinka hän aluksi hermostui helposti muiden tiimin pelaajien virheistä ja nalkutti heille niistä. Jossain vaiheessa hän huomasi itse virheitä tehdessään, että yksittäisistä virheistä valittaminen ei tunnu kivalta, saati auta pelin etenemisessä. Näin hän oppi kantapään kautta, että “kun dissaa vähän vähemmän niin peli kulkee paremmin”.
Nuorten mielestä toiminnassa parasta on tietenkin pelaaminen. “Siis yhdessä pelaaminen”, yksi nuorista tarkensi. Ryhmän pitää koossa yhteinen kiinnostus pelejä ja pelaamista kohtaan sekä halu tehdä yhdessä (esim. yksin pelaamisen sijaan). Myös se, että saa pelata joka viikko samojen kavereiden kanssa, koetaan nimenomaan hyvänä asiana.Kysyimme nuorilta, mitä toiveita heillä on toiminnan suhteen. Nuoret toivoisivat nuorisotalolle uusia, parempia koneita, joilla pelaaminen sujuisi paremmin. Lisäksi he toivovat, että “ohjaaja ei hylkää meitä”, ja että ryhmän toiminta jatkuisi mahdollisimman pitkään.
“Tää formaatti on niin hyvä tällaisenaan et miks muuttaa mitään.”
